Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

torstai 31. joulukuuta 2015

Kiitos ja kumarrus!

On aika kiittää omalta osaltani tästä upeasta kokemuksesta! Olen saanut tehdä tätä ainutlaatuista ja aivan mahtavaa työtä vajaan kahden ja puolen vuoden ajan. Ihan jokainen hetki ei ole ollut vain nautintoa, mutta päällimmäisenä on suuren suuri kiitollisuus siitä, että olen ollut vaikuttamassa eläinten hyvinvointia parantavasti. Kiitos ihan kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyöstä ja myös niille, jotka ovat muuten olleet eläinten hyvinvointia parantamassa! Työ jatkukoon!

Oma työurani jatkuu eläinsuojelun parissa Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) eläinsuojelulainsäädännön ja etenkin eläinkuljetusasioiden parissa. Vapaa-ajallani jatkan vielä laajemmin eläinten hyvinvointiasioiden parissa. Ajatuksiani voit jatkossa lukea henkilökohtaisesta blogistani ELIKOISTA.COM, johon kirjoitan eläimistä ja niiden hyvinvoinnista ja satunnaisesti ehkä jostain muustakin erikoisesta.

Elinkaari

Eläinasiavaltuutettu
Niin paljon on vielä tehtävää eläinten hyvinvoinnin parantamisessa eikä se työ varmasti koskaan lopukaan, joten edelleen tarvitsemme eläinasiavaltuutetun toimistoineen. Eläimet eivät voi puhua omasta puolestaan ja vaikka ne usein yrittävät jotain kertoa omalla tavallaan, tarvitaan ihmisiä, jotka "kääntävät" asiat ihmisten kielelle. Eläinasiavaltuutetun on tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä eläinten hyvinvointitutkijoiden kanssa, jotta hänen näkemyksensä perustuvat tutkittuun tietoon.

Muistoja
Kun tarkastelen aikaa taaksepäin ja muistelen, mitä kaikkea on tullut tehtyä tämän eläinsuojeluasiamiehen pestin aikana. Vaikka olen saanut apua maa- ja metsätalousministeriön Viestintäyksiköstä useaan otteeseen, on päällimmäisenä mielessäni, että viestinnän ammattilaista olisin kovasti kaivannut tuekseni, jotta eläinten hyvinvointiasioita olisi saatu tehokkaammin ihmisten saataville. Mitkään asiat eivät muutu, jollei mietitä, miten niissä voitaisiin kehittyä. Kun eläinasiavaltuutettua toimistoineen perustetaan, kerron mielelläni valmistelijoille kokemuksistani.

Reiluun kahteen vuoteen mahtuu monia tilaisuuksia, joissa olen ollut puhumassa, kuuntelemassa ja keskustelemassa. Tapaamisia sidosryhmien kanssa on ollut paljon ja ne ovat olleet työn suola. Yhdessä asioiden vieminen eteenpäin on mielestäni ainoa keino edistää asioita niin eläinten hyvinvoinnissa kuin muutenkin. Vastakkainasettelu on turhaa, sillä eläinten hyvinvointi on meidän yhteinen asia.

Neuvottelukuntien määritelmän ensimmäinen lause


Maa- ja metsätalousministeriön alla toimivat eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukunnat ovat olleet itselleni tärkeitä asiantuntijaverkostoja, sillä niissä on erittäin laajasti asiantuntemusta niiden omilta sektoreilta.

Suurimpana yksittäisenä ponnistuksena pidän keväällä 2015 järjestettyä yleisölle avointa eläinten hyvinvointiseminaaria, joka kokosi useamman sata ihmistä kuuntelemaan eläinten hyvinvointiasioita joko paikan päälle tai internetin välityksellä. Toinen yleisölle avoin seminaari pidettiin marraskuussa 2015 ja aiheena Rotan monet roolit. Näiden lisäksi oli muun muassa kaikille neuvottelukunnille yhteinen seminaari Eläinten asema ja arvo yhteiskunnassa, jonka aiheita toivon neuvottelukuntien työstävän vielä omassa toiminnassaan myöhemmin. Kaikissa seminaareissa oli yhteistyökumppaneina myös Eläinten hyvinvointikeskus EHK.

Ilokseni sain avukseni yliopistoharjoittelijoita ja kyllä se vaan on niin, että näiden henkilöiden tapauksessa yksi plus yksi teki tiiviin tiimimme työskentelystä kolminkertaisen. Kiitos Satu, Marisa ja Niko! Erityisen iloinen olen näistä eri eläinryhmien pidon vertailuesitteistä, joita he tekivät kanalatyypeistä, sianlihantuotannosta, broilerinlihantuotannosta ja vasikoiden pidosta. Tutustukaapa näihin ihan rauhassa!


Eläinsuojeluasiamiehen taival päättyy siis toistaiseksi, mutta työn tarve ei ole päättynyt ja työtä jatketaan monilla eri osa-alueilla. Uusi vuosi 2016 tuo uusia tuulia, jotka kuljettavat meitä eteenpäin ja toivon mukaan kohti valoisia aikoja.

Hyvää jatkoa toivottaen
Sari