Joulutervehdys!

Munasta asiaa

Kananmunat ovat tällä hetkellä ainoa eläinperäinen tuote, jossa kuluttajille on tarjolla muitakin vaihtoehtoja tuotantomuotojen välillä kuin luomu ja tavanomainen. Tuotantomuodoilla on omat lainmukaiset kanojen pitovaatimukset, joilla on vaikutusta kanojen hyvinvointiin. Kuluttaja voi ostopäätöksellään suosia tiettyjä tuotantomuotoja ja täten vaikuttaa kanojen hyvinvointiin.

Jotta voi valita eri vaihtoehtojen välillä, tarvitsee kuluttaja tietoa kananmunien eri tuotantomuodoista ja niiden vaikutuksesta kanojen hyvinvointiin. Kaupoissa tietoa on vaihtelevasti saatavilla, eivätkä mainosten kuvat  yleensä vastaa todellisuutta. Internetistä löytyy tietoa eri kanalatyypeistä, jos jaksaa tehdä taustakartoitusta ennen kauppaan lähtöä. 

Minä en ole tuotantokana.

Munia, munia, munia…

Kaupan kananmunaosastolla menee helposti pää pyörälle. Sieltä löytyy niin onnellisen kanan munia, vapaan kanan munia, pienryhmäkanalan munia, orsikanan munia, lattiakanalan munia, luomumunia ja vaikka mitä muita. Mitä eroa näillä kaikilla sitten on?

Suomessa myytävät munat tulevat neljästä erilaisesta kanalatyypistä. Munapaketissa saatetaan tosin mainita vain kauppanimi, minkä vuoksi vaihtoehtoja näyttää olevan enemmänkin. Jokaisessa kananmunassa olevan leiman ensimmäisestä numerosta pystyy tarkistamaan kananmunan tuotantotavan. Kanalatyypit ja niiden numerokoodit ovat: Varusteltu häkkikanala (3), avokanala (2), ulkokanala (1) sekä luomukanala (0).

Minä en ole tuotantokana.

Varusteltu häkkikanala (3)

Varusteltua häkkikanalaa kutsutaan myös virikehäkkikanalaksi, pienryhmäkanalaksi tai virikkeelliseksi pienryhmäkanalaksi. Häkkikanalan kauppanimiä ovat ”orsikanalan munat”, ”virike” sekä ”virkku”.

Varustellut häkkikanalat ovat yleisin kananmunien tuotantomuoto. Häkeissä on oltava pesä, orsia sekä pehkua. Tilaa kanaa kohden on oltava 750 cm², josta vähintään 80 % eli 600 cm² on oltava ainakin 45 senttimetriä korkeaa. Loppuala voi olla matalampaa, kuitenkin vähintään 20 cm, jolloin kana ei mahdu seisomaan alueella.

Kanamäärää häkkiä kohden ei ole rajoitettu, mutta yleensä yhdessä häkissä on kymmeniä kanoja. Kanalassa häkit sijaitsevat vierekkäin useassa kerroksessa.

Avokanala (2)

Avokanalan tavallisempi kutsumanimi on lattiakanala. Lattiakanaloita on kahdenlaisia, tavallisia lattiakanaloita sekä kerroslattiakanaloita (kerrosritiläkanala). Avokanaloiden munia myydään kauppanimillä ”vapaan kanan munia”, ”onnellisen kanan munia” sekä ”vapaa”.

Avokanaloissa kanat voivat liikkua vapaasti ja ne elävät väljemmin kuin häkkikanat. Kanoille on tarjolla orsia ja pesiä. Pehkua on oltava vähintään kolmasosa lattiapinta-alasta ja 250 cm² kanaa kohden. 

Kerroslattiakanalassa on pehkualueen lisäksi useita ritilästä tehtyjä kerroksia ja tasoja, joissa kanat oleilevat. Tasoja saa olla enintään neljässä kerroksessa. Kerrosten avulla kanojen määrä lattiapinta-alaa kohden saadaan suuremmaksi kuin tavallisessa lattiakanalassa.

Avokanaloiden parvikoko voi vaihdella muutamista sadoista tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin kanoihin. 

Ulkokanala (1)

Ulkokanalan munia myydään myös nimillä ”ulkomunia”, ”free range” sekä ”laidunkanan munia”.

Ulkokanalan sisätilat ovat avokanaloita. Sisätilojen lisäksi ulkokanoilla on päivittäinen ulkoilumahdollisuus vuoden ympäri. Huonosta säästä tai muista vastaavista syistä johtuen kanoja saa pitää sisätiloissa enintään 12 viikon ajan vuoden aikana. 

Luomukanala (0)

Luomukanaloissa kanat elävät väljemmin kuin muissa tuotantomuodoissa. Luomukanalan sisätilat ovat avokanaloita, mutta kanojen määrä neliömetriä kohden on avokanaloita pienempi ja kanalassa on oltava ikkunat luonnonvalon saamiseksi.

Myös orsien pituus kanaa kohden on luomukanaloissa hieman pidempi kuin häkki- tai avokanaloissa. Luomukanaloissa kanojen parvikoko on rajoitettu maksimissaan 3000 yksilöön. 

Luomukanojen on päästävä ulkoilemaan olosuhteiden salliessa, vähintään toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Kanoja ruokitaan luomurehulla ja kanoille on tarjottava päivittäin karkearehua, jonka syöminen ja etsiminen toimivat kanoille virikkeenä. 

Kananmunien tuotantotavat koottuna yhdelle sivulle
- tulosta vaikka kauppaan mukaan!

Kanoihin liittyvästä eläinsuojelulainsäädännöstä lisää Eviran julkaisussa.

Teksti: Satu Määttänen

Liikettä elämään!

Liikkuminen liittyy usein eläimen kannalta tarpeelliseen toimintaan, kuten ravinnonhankintaan. Liikkuminen on kuitenkin itsessäänkin olennaista eläinten psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Eläimen mahdollisuus liikkumiseen on edellytyksenä kaikkien muiden käyttäytymistarpeiden toteutumiselle.

Suomessa eläinten pidossa eniten liikkumista rajoittavat naudan eläminen parteen kytkettynä sekä emakoiden pitäminen porsimis- ja tiineystyshäkeissä suuren osan vuodesta. Parteen kytkettyjen nautojen ja yksittäishäkeissä elävien sikojen liikkuminen rajoittuu lähinnä vain makuulle menoon ja seisomaan nousemiseen. 

Seura- ja harrastuseläintenkin kohdalla voi tulla liikkumiseen liittyviä ongelmatilanteita. Jyrsijöiden, kanien ja lintujen liian pienet häkit rajoittavat näille eläimille ominaista liikkumista. Hevosten ja koirien kohdalla ongelmaksi voi muodostua omaehtoisen liikkumisen rajoittaminen.

Ulkoilma virkistää

Eläimen liikkumisvapaus sisätiloissa on hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto kuin kytkettynä pitäminen. Useiden eläinten hyvinvoinnille on kuitenkin tärkeää myös mahdollisuus ulkoiluun. Monet eläinten kannalta oleelliset käyttäytymistarpeet toteutuisivat paremmin, jos eläimillä olisi mahdollisuus päästä edes osaksi aikaa vuodesta pois sisätiloista. Monilla tuotanto- ja lemmikkieläimillä ei kuitenkaan ole ulkoilumahdollisuutta.

NAUTA

Suomen lypsylehmistä noin puolet elää paikalleen kytkettyinä. Vuoden 2010 tietojen mukaan lihakarjasta noin viidesosa elää parsinavetoissa, mutta osa elää silloinkin karsinoissa. Nautojen kytkeminen paikoilleen aiheuttaa patoutunutta liikunnan tarvetta jo yhdessä vuorokaudessa. (9.12.2015: Muokattu kappaletta lihanautojen kytkettynä pitämisen osalta.)

Naudan kytkeminen estää sille ominaista käyttäytymistä, kuten oman ja varsinkin lajikumppanin kehonhoitoa, valitsemasta itselleen soveliainta makuupaikkaa tai -asentoa, mahdollisuutta seurustella lajikumppaneiden kanssa tai välttää epämieluisaa vierustoveria.  

Parsinavetassa naudat elävät paikoilleen kytkettyinä.

Laidunnus

Laidunnuksen on todettu edistävän nautojen fyysistä terveyttä, esimerkiksi jalkojen ja sorkkien kuntoa parantamalla sekä mahdollistavan kaikista pitotavoista parhaiten nautojen lajinomaisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen. 

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee pohtia kaikkien nautojen laidunnus- tai ulkoilumahdollisuutta.

HEVONEN

Suomessa hevosia pidetään useimmiten yksittäiskarsinoissa. Pihatot, joissa hevoset liikkuvat vapaana ryhmässä ja niillä on jatkuva ulkoilumahdollisuus, ovat lisääntymässä. Pilttuut, joissa hevoset elävät päästään kytkettyinä ovat lähes hävinneet Suomesta.

Hevosten liikunnantarve patoutuu helposti runsaasta sisällä karsinassa tai pilttuussa pitämisestä ja hevosen tulee päästä ulkoilemaan ja liikkumaan päivittäin.

Riittävän isossa tarhassa mahtuu laukkaamaan.

Liikunta ja ulkoilu

Ihmisten hoidossa olevat hevoset pääsevät liikkumaan esimerkiksi ratsastuksessa tai raviharjoituksissa. Pelkkä ihmisen tarjoama ja vaatima liikunta ei kuitenkaan ole riittävää hevosen kokonaishyvinvoinnin kannalta, vaan hevosen tulee päästä päivittäin liikkumaan vapaasti omaan tahtiinsa ja omien halujensa mukaan. 

Osassa talleista ulkotarhat ovat varsin pieniä, eivätkä hevoset pääse tämän lisäksi muualle ulkoilemaan vapaasti. Liian pienet ulkotarhat rajoittavat hevosten liikkumista lähinnä hitaaseen käyskentelyyn tai paikoillaan seisomiseen. Hevosen ulkotarhan tuleekin olla niin suuri, että hevonen mahtuu liikkumaan siellä kaikissa askellajeissa.

Lisää eläinten liikunnan tarpeesta marraskuun 2013 blogikirjoituksessa

Teksti: Satu Määttänen & Sari Salminen
Kuvat: MMM:n kuva-arkisto