Kiitos ja kumarrus!

On aika kiittää omalta osaltani tästä upeasta kokemuksesta! Olen saanut tehdä tätä ainutlaatuista ja aivan mahtavaa työtä vajaan kahden ja puolen vuoden ajan. Ihan jokainen hetki ei ole ollut vain nautintoa, mutta päällimmäisenä on suuren suuri kiitollisuus siitä, että olen ollut vaikuttamassa eläinten hyvinvointia parantavasti. Kiitos ihan kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyöstä ja myös niille, jotka ovat muuten olleet eläinten hyvinvointia parantamassa! Työ jatkukoon!

Oma työurani jatkuu eläinsuojelun parissa Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) eläinsuojelulainsäädännön ja etenkin eläinkuljetusasioiden parissa. Vapaa-ajallani jatkan vielä laajemmin eläinten hyvinvointiasioiden parissa. Ajatuksiani voit jatkossa lukea henkilökohtaisesta blogistani ELIKOISTA.COM, johon kirjoitan eläimistä ja niiden hyvinvoinnista ja satunnaisesti ehkä jostain muustakin erikoisesta.

Elinkaari

Eläinasiavaltuutettu
Niin paljon on vielä tehtävää eläinten hyvinvoinnin parantamisessa eikä se työ varmasti koskaan lopukaan, joten edelleen tarvitsemme eläinasiavaltuutetun toimistoineen. Eläimet eivät voi puhua omasta puolestaan ja vaikka ne usein yrittävät jotain kertoa omalla tavallaan, tarvitaan ihmisiä, jotka "kääntävät" asiat ihmisten kielelle. Eläinasiavaltuutetun on tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä eläinten hyvinvointitutkijoiden kanssa, jotta hänen näkemyksensä perustuvat tutkittuun tietoon.

Muistoja
Kun tarkastelen aikaa taaksepäin ja muistelen, mitä kaikkea on tullut tehtyä tämän eläinsuojeluasiamiehen pestin aikana. Vaikka olen saanut apua maa- ja metsätalousministeriön Viestintäyksiköstä useaan otteeseen, on päällimmäisenä mielessäni, että viestinnän ammattilaista olisin kovasti kaivannut tuekseni, jotta eläinten hyvinvointiasioita olisi saatu tehokkaammin ihmisten saataville. Mitkään asiat eivät muutu, jollei mietitä, miten niissä voitaisiin kehittyä. Kun eläinasiavaltuutettua toimistoineen perustetaan, kerron mielelläni valmistelijoille kokemuksistani.

Reiluun kahteen vuoteen mahtuu monia tilaisuuksia, joissa olen ollut puhumassa, kuuntelemassa ja keskustelemassa. Tapaamisia sidosryhmien kanssa on ollut paljon ja ne ovat olleet työn suola. Yhdessä asioiden vieminen eteenpäin on mielestäni ainoa keino edistää asioita niin eläinten hyvinvoinnissa kuin muutenkin. Vastakkainasettelu on turhaa, sillä eläinten hyvinvointi on meidän yhteinen asia.

Neuvottelukuntien määritelmän ensimmäinen lause

Maa- ja metsätalousministeriön alla toimivat eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukunnat ovat olleet itselleni tärkeitä asiantuntijaverkostoja, sillä niissä on erittäin laajasti asiantuntemusta niiden omilta sektoreilta.

• Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta
• Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta
• Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta

Suurimpana yksittäisenä ponnistuksena pidän keväällä 2015 järjestettyä yleisölle avointa eläinten hyvinvointiseminaaria, joka kokosi useamman sata ihmistä kuuntelemaan eläinten hyvinvointiasioita joko paikan päälle tai internetin välityksellä. Toinen yleisölle avoin seminaari pidettiin marraskuussa 2015 ja aiheena Rotan monet roolit. Näiden lisäksi oli muun muassa kaikille neuvottelukunnille yhteinen seminaari Eläinten asema ja arvo yhteiskunnassa, jonka aiheita toivon neuvottelukuntien työstävän vielä omassa toiminnassaan myöhemmin. Kaikissa seminaareissa oli yhteistyökumppaneina myös Eläinten hyvinvointikeskus EHK.

Ilokseni sain avukseni yliopistoharjoittelijoita ja kyllä se vaan on niin, että näiden henkilöiden tapauksessa yksi plus yksi teki tiiviin tiimimme työskentelystä kolminkertaisen. Kiitos Satu, Marisa ja Niko! Erityisen iloinen olen näistä eri eläinryhmien pidon vertailuesitteistä, joita he tekivät kanalatyypeistä, sianlihantuotannosta, broilerinlihantuotannosta ja vasikoiden pidosta. Tutustukaapa näihin ihan rauhassa!

Eläinsuojeluasiamiehen taival päättyy siis toistaiseksi, mutta työn tarve ei ole päättynyt ja työtä jatketaan monilla eri osa-alueilla. Uusi vuosi 2016 tuo uusia tuulia, jotka kuljettavat meitä eteenpäin ja toivon mukaan kohti valoisia aikoja.

Hyvää jatkoa toivottaen
Sari

Joulutervehdys!

 

Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

 

~ Eläinsuojeluasiamies Sari ~

Itsenäisyyspäivän juhlissa Linnassa edustaneen kanan kavereita!

Eläinasiavaltuutettu tulevaisuudessa

Eläinasiavaltuutettu kuvaisi eläinsuojeluasiamiestä paremmin tehtävänkuvaa, jonka toimiala eläinten hyvinvoinnin parantamisessa on laaja. Tehtävä ei rajoitu pelkästään eläinten suojeluun, vaan siinä tarkastellaan eläinten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Toimialaan kuuluvat kaikki eläinlajit ja -ryhmät, joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä. Näitä ovat muun muassa tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävät eläimet, seura- ja harrastuseläimet, tuotantoeläimet sekä luonnonvaraiset eläimet silloin, kun ihmisen toiminta kohdistuu niihin kuten loukkaantuneiden eläinten kohdalla tai metsästyksessä.

Itsenäinen viranomainen
Eläinasiavaltuutetun tulisi olla itsenäinen valtion viranomainen, jonka asema olisi mahdollisimman riippumaton, jotta hän voisi suorittaa tehtävänsä itsenäisesti. Eläinasiavaltuutetun tehtävä ei muuttaisi eläinsuojeluvalvontaa tekevien viranomaisten toimivaltaa tai tehtäviä, vaan se täydentäisi niitä. Eläinasiavaltuutettu vaikuttaisi jälkikäteisen valvonnan sijasta ennalta eläinten hyvinvointia parantavasti. Eläinasiavaltuutetun tehtävä painottuisi erityisesti yleisen tason vaikuttamiseen. Eläinasiavaltuutettu olisi jäsenenä eläinten hyvinvointia ja suojelua koskevissa neuvottelukunnissa ja työryhmissä.

Eläinasiavaltuutetun tehtävänä olisi yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialansa sidosryhmien, tutkijoiden, toimijoiden ja järjestöjen kanssa edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia. Eläinasiavaltuutetun tulisi arvioida eläinten hyvinvointia yleisesti sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Eläinasiavaltuutetun tulisi aloittein, neuvoin, ohjein ja suosituksin kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja luoda yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille. Eläinasiavaltuutetun tulisi välittää tietoa eläinten hyvinvoinnista ja sen edellytyksistä eläinten kanssa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle.

Eläinasiavaltuutetun tehtävä vastaisi lapsiasiavaltuutetun tehtävää enemmän kuin muiden valtuutettujen, sillä kumpikaan ei tee valvontaa tai hoida yksittäisiä tapauksia. Eläinasiavaltuutetun tehtävä eroaisi lapsiasiavaltuutetun tehtävästä siinä, ettei eläinasiavaltuutettu ajaisi ihmisten oikeuksien kaltaisten eläinten oikeuksien huomioimista, vaan eläinasiavaltuutetun tehtävä olisi nimenomaan eläinten hyvinvoinnin parantaminen.

Eläinasiavaltuutetun toimisto ja resurssit
Eläinasiavaltuutetulla olisi oma toimisto. Ottaen huomioon eläinasiavaltuutetun toimialueeseen kuuluvien asioiden laajuuden ja niiden ulottumisen useille eri yhteiskunnan alueille valtuutetulla tulisi olla käytettävissä tehtäviensä asianmukaiseksi ja tehokkaaksi hoitamiseksi riittävät resurssit. Eläinasiavaltuutetun tulisi laajalti hyödyntää olemassa olevia asiantuntijaverkostoja kuten maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimivia eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukuntia sekä Helsingin yliopistolla toimivaa Eläinten hyvinvointikeskusta.

Laki eläinasiavaltuutetusta
Eläinasiavaltuutetusta tulisi säätää omalla lailla niin kuin muistakin valtuutetuista on säädetty. Laissa tulisi säätää eläinasiavaltuutetun tehtävistä, toimintakertomuksesta ja -suunnitelmasta sekä valtuutetun toimistosta ja tiedonsaantioikeudesta. Lisäksi tulisi harkita, olisiko tarpeen säätää myös eläineettisestä neuvottelukunnasta, joka toimisi eläinasiavaltuutetun apuna eläinten hyvinvoinnin edistämistä ja parantamista sekä yhteistyön parantamista koskevissa asioissa. Laissa säädetyistä asioista säädettäisiin yksityiskohtaisemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kaikki valtion valtuutetut on vuoden 2015 alusta alkaen koottu oikeusministeriön hallinnonalalle, jotta niiden yhteistyö olisi toiminnallisesti tiiviimpää ja siitä voisi olla hyötyä esimerkiksi viestinnässä ja vaikuttamisessa. Lisäksi siitä on arvioitu olevan hyötyä ministeriötason hallinnointiin liittyvissä tehtävissä. Eläinasiavaltuutettu olisi edellä mainituista syistä tarkoituksenmukaisinta sijoittaa muiden valtuutettujen kanssa oikeusministeriön yhteyteen, vaikka sen toiminnan kohderyhmä on eri kuin muiden valtuutettujen. Etuna olisi yhtenäisten hallinnollisten toimintatapojen lisäksi siinä, että eläinasiavaltuutettu olisi selkeästi erillään eläimiä koskevia säädöksiä valmistelevasta ministeriöstä.

Loppusanat
Eläinten ja niiden hyvinvoinnin puolestapuhujaa tarvitaan edelleen. Tarve ei ole poistunut näiden reilun kahden vuoden aikana, kun eläinsuojeluasiamiehen virka on ollut olemassa. Itse asiassa tällä hetkellä eläinten hyvinvoinnin aktiivista huomioon ottajaa ja asioiden yleiseen keskusteluun nostajaa yhteiskunnassa tarvitaan jopa aiempaa enemmän, kun taloudelliset arvot ovat nousseet asenteissa todella voimakkaasti. Tällöin ne, jotka eivät pysty tuomaan näkökulmiaan poliittiseen päätöksen tekoon, saattavat jäädä huomioon ottamatta.

Neuvottelukunnat tutuksi: Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta

Vuonna 2014 Suomessa käytettiin yhteensä 145 542 eläintä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin. Eniten käytettyjen eläinten joukossa olivat hiiret, kalat ja rotat. Maa- ja metsätalousministeriön apuna koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja parantamiseksi toimii tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta, Tokes. Sen toiminta voidaan tiivistää niin sanottujen 3 R:n periaatteiden edistämiseen.

• Replacement (Korvaaminen)
• Reduction (Vähentäminen)
• Refinement (Menetelmien parantaminen)

Ensimmäisen periaatteen mukaisesti tutkimustyössä pyritään käyttämään muita luotettavia menetelmiä, joihin ei liity elävien eläinten käyttöä. Toisen periaatteen mukaisesti kokeissa käytetään niin vähän eläimiä kuin mahdollista. Kolmannen kohdan tavoitteena on kehittää menetelmiä niin, että eläimille aiheutuva kärsimys vältetään tai vähintään minimoidaan.

Neuvottelukunta asetetaan kerrallaan viideksi vuodeksi ja sen jäsenet edustavat asiantuntemuksellaan aihealueen keskeisimpiä tahoja. Ryhmään kuuluu puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja eläinsuojeluasiamiehen lisäksi 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Nykyinen kokoonpano on järjestyksessään ensimmäinen. Se asetettiin 1.8.2013 ja toiminta jatkuu vuoteen 2018 asti.

Neuvottelukunnan jäsenet ja mitä he edustavat

Merkittävä keskustelufoorumi

Neuvottelukunnan puheenjohtaja Outi Vainio-Kivinen arvioi neuvottelukunnan toimintaa. Vainio-Kivinen näkee toimikunnan merkittävänä eri näkemyksiä edustavana keskustelufoorumina ja monipuolisen koe-eläintietouden välittäjänä yhteiskunnassa. Erittäin hyvänä kehityksenä hän kokee koe-eläinten hyvinvoinnin tulemisen osaksi yleisempää eläinten hyvinvointikeskustelua, sillä aiemmin julkinen keskustelu on painottunut ensisijaisesti tuotantoeläimiin ja viime vuosina myös lemmikkeihin.

Toimikaudesta on takana vasta puolet, minkä takia on liian varhaista arvioida neuvottelukunnan kokonaisvaltaista onnistumista. Kuitenkin jo nyt voidaan havaita työskentelyn olevan määrätietoista hyvinvoinnin kehittämistä. Erityisen hyvin on onnistuttu puhaltamaan yhteen hiileen jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Mukana on eläimiä käyttäviä tutkijoita, vaihtoehtoisten menetelmien kehittäjiä, eläintensuojelijoita ja viranomaisia. Näen neuvottelukunnan tähänastisen onnistumisen siinä, että kaikista esiin tulleista asioista on kyetty keskustelemaan ja löytämään sellainen ymmärrys, joka on voitu kirjata yhteiseksi mielipiteeksi”, Vainio-Kivinen sanoo.

Ensimmäinen laatuaan

Koska neuvottelukunta on Suomessa ensimmäinen, toimenkuvaan kuuluu perustavanlaatuisia tilannekatsauksia, joiden tehtävänä on antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat koe-eläinten hyvinvoinnin seurantaan tulevaisuudessa. ”Nykyisen tilan toteaminen on perustaso, johon tulevia edistysaskeleita on tarkoitus verrata.”

Koe-eläinten suojelun kannalta Suomessa on menty eteenpäin viimeisten vuosien aikana, mutta parannettavakin on. Vainio-Kivisen mukaan eniten tehtävää ja kehitettävää on eläinten korvaamiseen ja vähentämiseen liittyvissä periaatteissa.

”Lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä käytetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin mahdollisimman vähäinen määrä. Kaikkia mahdollisuuksia eläinten määrän vähentämiseksi ei välttämättä ole vielä tunnistettu.”

Suomessa käytetyimpiä koe-eläimiä ovat hiiret. Vaikka niiden käyttömääriä on vähennetty, samanaikaisesti muiden lajien, kuten kalojen käyttö on lisääntynyt. Tällöin ei välttämättä voida puhua määrien vähenemisestä yleisellä tasolla. Mikä yhtäällä vähenee, näyttäisi lisääntyvän toisaalla. Koe-eläinten käyttömäärät löytyvät entisen eläinkoelautakunnan ja nykyisen hankelupalautakunnan sivuilta.

On kuitenkin muistettava, että neuvottelukunta on ollut toiminnassa vasta kaksi vuotta. Neuvottelukunnan työ on luonteeltaan erittäin pitkäjänteistä, mutta vastaavasti tulokset ovat kauaskantoisia. Vaikka kaikkia mahdollisuuksia määrien vähentämiseksi ei ole vielä tunnistettu, se ei tarkoita, että asian eteen ei tehtäisi määrätietoista työtä.

Teksti ja kuvat harjoittelija Niko Pitkonen