Sanotaan, että pessimisti ei pety. Taisivat tällä kertaa pessimistitkin pettyä, ainakin eläinten asioista huolehtivat. Luin neuvottelutuloksen strategisesta hallitusohjelmasta, Ratkaisujen Suomi läpi ja olin todella hämmästynyt. EI, siinä EI mainittu sanallakaan eläinten hyvinvointia tai edes suojelua. Eläimet mainittiin pienen pienesti lajien suojelun osalta luontoa käsittelevässä osiossa ja hevosen uloste oli mainittuna omana kohtanaan.
Suomessa on meneillään laaja eläinsuojelulain kokonaisuudistus, jota on valmisteltu jo usean vuoden ajan. Ihmettelen suuresti, miten uudesta laista voidaan säätää aiempaa parempi eläinten kannalta, jos hallitus sitoutuu siihen, ettei eläinten pitäjille voi tulla lisäkustannuksia. Muutokset aiheuttavat väistämättä joitakin kustannuksia. Jääköhän turkiseläinten suojelua koskeva asetuskin nyt antamatta? Eduskunta edellytti kansalaisaloitteen kaaduttua, että turkiseläinten hyvinvointia koskevia säädöksiä parannetaan.
Hieman epäselväksi jäi mielestäni se, voisiko kustannuksia kuitenkin tulla tietyn siirtymäajan jälkeen. Toivotaan näin. Eihän kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä laiteta täytäntöön heti, vaan niihin annetaan yleensä pitkiä siirtymäaikoja. Ponnisteluja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi siis jatketaan. Eläimet antavat ja ovat aina antaneet jo niin paljon, että on jo aika antaa jotakin takaisin.
Ratkaisujen Suomi katsoo, että meillä tulee tyytyä EU:n tasoon lainsäädännössä eikä säätää asioista paremmin. Eläinten hyvinvoinnin osalta tämä on erittäin valitettavaa ja lyhytnäköistä. Ei meillä Suomessa pystytä eikä toivottavasti edes haluta kilpailla halpatuotannolla. Meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet erottua omalla eläintuotannollamme eläinten hyvinvoinnin huomioonottavaksi kuten nyt on jo vähän tehty. Eläinten terveys ja lääkitys ovat jo maailman huippua, miksei siis eläinten hyvinvointikin.
Nyt jos koskaan tarvitaan sinne kaupan hyllylle niitä eläinten hyvinvoinnin huomioonottavia tuotteita, joista kuluttajat voivat valita itselleen sopivan. Toistaiseksi kaupoissa on ollut surkean vähän mahdollisuuksia valita tuotteita eläinten hyvinvoinnin perusteella. Eläinten hyvinvointiin panostavat tilat eivät myöskään ole saaneet tuotteitaan erottumaan kaupassa tavanomaisesta tuotannosta.
Kananmunahyllyssä voi tehdä valintoja tuotantotavan mukaan ja sitä kautta osoittaa, millaista tuotantoa haluaa tukea. Samantyyppisiä tuotantotapakriteereitä tarvitaan muillekin eläinryhmille. Joitain tällaisia on jo tullutkin markkinoille, mutta niistä tarvitaan lisää tietoa kuluttajille ihan siinä ostohetkellä.
Haluaisin esittää kysymyksen, että miksi Suomessa pitää kaiken aina mennä lakien ja säädösten kautta? Suomen eläinsuojelulaki on tosiaan muuttumassa, ja jo tähän asti oleva laki on ollut huomattavasti tiukempi verrattuna vaikka eteläisimpiin Euroopan maihin. Etenkin seuranta tiloilla on Suomessa erittäin tiukkaa, ja usein keskitytään säädettyihin millimetreihin ottamatta huomioon koko tilan tilannekuvaa. Tämä turhauttaa tuottajia, eikä edistä hyvää yhteistyötä virastoväen kanssa. Tulevassa laissa toivottavasti otetaan myös huomioon käytännön eläintenpito, eikä keskitytä ihannekuviin, joita tuottajat yrittävät sitten seurata.
VastaaPoistaVaikka tiukkoja säädöksiä ei ole, se ei tarkoita että kaikki tekevät minimin mukaan. Löytyy paljon tuottajia jotka haluavat satsata eläinten hyvinvointiin. Jos tämä asia on kovin tärkeä, internetin kautta löytyy tiloja joissa voi vaikka käydä vierailemassa nähdäkseen itse kuinka asiat hoituvat. Hyvä esimerkki on vaikka Avoinmaaseutu-sivusto. Toinen mahdollisuus olisi satsata paikallistuotantoon. Nykytilanteessa kaikki liha- ja maitotuotteet menevät isojen tuotantolaitosten kautta, jotka itse asiassa vastaavat pakkauksista kaupan hyllyllä. Jos tuottajilla olisi paremmin mahdollisuuksia markkinoida ja myydä tuotteitaan paikallisella tasolla, voisivat he lisätä pakkauksiinsa tuotantotapansa. Valitettavasti tiukat elintarvikesäädökset ja byrokratia vievät liikaa sekä rahallista, ajallista että työnteon resursseja, jotta tämä olisi käytännössä mahdollista pientiloilla.
Eläinten hyvinvoinnin parantaminen on erittäin tärkeää, mutta tämän saavuttamiseen on olemassa monia teitä. Yleisesti kiellot ja säädökset eivät ole niitä kaikkein tehokkaimpia, sillä eläinten hyvinvointi riippuu paljon eläinten pitäjistä ja uudet satsausvaatimukset eläintenpitoon hallinnon tasolta otetaan yleensä negatiivisesti vastaan sillä töitä riittää jo muutenkin tarpeeksi. Kouluttautumisella, eläintieteitä tutkimalla ja käytännön töitä helpottamalla ja parantamalla on huomattavasti tehokkaammat seuraukset, sillä näin voidaan nostaa tuottajien ammattitaitoa, mikä parantaa eläinten hyvinvointia automaattisesti ja pitkäaikaisesti. Tämän jälkeen tuottajat tarvitsevat mahdollisuuksia näiden ammattitaitojen käytäntöön saattamiseen. Tämä tarkoittaa sekä liiallisen byrokratian purkua, neuvontapalveluja markkinointiin, mahdollisuuksia myydä tuotteitaan pienerissä, että jatkuvaa kouluttautumista.
Hei AnnieMarie,
VastaaPoistaEläinten hyvinvointia ei tosiaan pelkillä säädöksillä paranneta, se on totta. Olen työssäni joutunut huomaamaan, että eläinten suojelussa ja hyvinvoinnin varmistamisessa tarvitsemme lainsäädännössä vähimmäisvaatimukset eläinten pidolle, hoidolle ja kohtelulle. Eläinsuojelulainsäädännön tulee määrittää minimitaso sille, että eläimet voivat elää hyvän elämän.
On oltava yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan. Meidän yhteiskuntamme pohjautuu siihen, että voimme luottaa, että asiat on tehty oikein ja sen mukaan, mitä on sovittu ja että ihmisiä kohdellaan samalla tavalla. Tämän varmistamiseksi on monista asioista säädettävä lainsäädännössä.
Lainsäädännön lisäksi tarvitaan mainitsemiasi vapaaehtoisia toimia ja kannatan lämpimästi ehdotuksiasi. Monissa yhteyksissä on todettu kouluttautumisen merkitys. Elintarviketeollisuudeen ja kaupan panostusta tarvitaan siihen, että niitä vaihtoehtoja saadaan kauppaan asti kuluttajan saataville.
Kiitos Sari vastauksestasi,
VastaaPoistaEdelleen painottaisin mahdollisuuksien avaamista tuottajille, jos eläinten hyvinvointia halutaan suoraan tukea. Elintarviketeollisuutta ja kauppoja kiinnostaa usein vain rahallinen tulos. Tätä kautta tulokset voisivat olla hyviä, mutta kestää pitkään ennenkuin isot tuotantolaitokset kääntävät kurssejaan, koska uuden pakkaussysteemin luominen osuu siihen yhtiöiden arimpaan paikkaan: rahasatsauksiin.
Tuottajat tekevät töitä joka päivä eläintensä parissa, joten niiden hyvinvointi on mielessä joka päivä. Tilat, jotka tekevät satsauksia eläinten hyvinvointiin haluaisivat myös nähdä että näitä toimia arvostetaan. Isojen elintarvikelaitosten kanssa tämä ei aina tuota parempaa tulosta. Suomesta löytyy ihmisiä, jotka mielellään ostaisivat ns. eettisempiä tuotteita, mutta tuottajien mahdollisuudet myydä suoraan kuluttajille on erittäin pienet. Pientuottajat eivät voi satsasta samoja resursseja myyntiin kuin isommat laitokset. Tämän takia mielestäni tuottajat tarvitsevat mahdollisuuksia omien tuotteidensa profilointiin ja myyntiin, sillä se tuo arvoa myös työlle, jota he tekevät.
Hei,
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä, että tuottajat tarvitsevat mahdollisuuksia omien tuotteidensa profilointiin ja myyntiin. Tuottajien kannattaisi varmaan tehdä yhteistyötä tässä asiassa. Jokaisen tuottajan ei tarvitsisi tehdä kaikkia työvaiheita tuotteiden valmistuksesta, markkinointiin ja myyntiin, vaan tehtäviä voitaisiin jakaa.
Kyllä suomessa sääntöjä pitää olla !
VastaaPoistaVirkamies työllistää virkamiehen ja raha hukkuu systeemiin !
Tämä onkin ensimmäinen eläinsuojelulaki joka valmistellaan vailla käsitystä tai otetta normaalielämästä. Tästä kertoo mm. perusteeton ja vähemmistöjä syrjivä zoofilian kielto tulevassa laissa.
Zoofilia on ollut sallittu sellaisenaan(ei aiheuteta kipua/vahinkoa eläimelle) puolen vuosisadan ajan, mutta nyt kyseinen toiminta halutaan kategorisoida yhteen kiellettyyn lokeroon ja tuomita jo oletuksena.
Toisaaltaan asian ymmärtää koska eläinsuojelujärjestöt eivät (Euroopassakaan) saa läpi mitään sellaisia tavoitteita joilla oikeasti olisi jotain merkitystä eläimien hyvinvointiin niin täytyy sortua tekopyhyyteen sekä vähemmistöjen syrjintään. Eläinten hyvinvointiin tuolla kiellolla ei ole mitään merkitystä, koska zoofiilit pitävät eläimistään huolta keskimääräistä eläintenomistajaa paremmin. Lisäksi toiminta painuu vain enemmän maan alle, koska asioista ei voida keskustella faktojen pohjalta vastapuolen ollessa oletusarvoisesti rikollinen.
Koskahan virkamiehet saisi vastuulle siitä että lakeihin kirjataan epäoleellisuuksia ja käytetään jättimäisiä määriä veronmaksajien rahoja heidän oman elämänsä hankaloittamiseksi ?