Vasikoiden hyvinvointivalvonta

Eläinsuojeluviranomaiset valvovat, että eläimiä kohdellaan lainsäädännön mukaisesti. Toiminnan tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia ja vähentää eläimiin kohdistuneita laiminlyöntejä.

Vasikoihin kohdistuneiden laiminlyöntimäärien kehitystä tarkastellaan viimeisen viiden vuoden aikana Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) tekemien Eläinten hyvinvoinnin valvonta -raporttien avulla. Evira ja elinkeino ovat yhdessä tehneet myös vasikoiden pitopaikan suositukset, joiden tarkoitus oli vasikoiden hyvinvoinnin parantaminen.

Nautatilojen tarkastukset ja havainnot 2010 - 2014

Määrästä ja laadusta

Tarkastuksissa ilmenneiden rikkomusten määrä ja laatu ovat pysyneet vuodesta toiseen lähes samoina. Tavoitteista huolimatta niitä ei ole saatu vähenemään. Laiminlyöntien suhteellinen osuus tarkastetuista tiloista on vaihdellut noin 23–27 prosentin välillä, mutta minkäänlaista järjestelmällistä laskua ei ole tapahtunut.

Yhteiskunnan huono taloustilanne näkyy hyvinvoinnin valvonnassa. Lähes kaikki aluehallintovirastot ovatkin raportoineet valvontaresurssien vajetta. Tämä näkyy esimerkiksi tarkastusmäärien laskuna vuodesta 2010 eteenpäin.

Vasikoihin kohdistuneiden laiminlyöntien osuus nautatilojen laiminlyönneistä

Vasikoilla yleisimmät laiminlyönnit liittyvät lähes poikkeuksetta tilavaatimuksiin, turvallisuuteen, puhtauteen sekä juottoon ja ruokintaan. Ryhmäkarsinoissa ei ole ollut riittävästi tilaa jokaista eläintä kohden ja vasikoita on pidetty yksittäiskarsinoissa yli sallitun iän. Puutteet päivittäisen veden saannissa ovat yleisiä. Lisäksi vasikoilla ei ole ollut tarpeeksi puhdasta ja kuivaa makuualuetta.

Luonteeltaan laiminlyönnit kohdistuvat suoraan vasikoiden hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin ja pitkään jatkuvina niistä muodostuu vakavia terveysuhkia. Kirjanpitoon liittyvien laiminlyöntien osuus on ollut ainoastaan 2 - 4 prosenttia.

Toisaalta Suomesta löytyy esimerkillisesti ja moitteettomasti toimivia eläintuottajia. Tilat, joilla ei ole havaittu laiminlyöntejä, ovatkin selkeä enemmistö. Moitteettomien tilojen osuus kaikista tarkastetuista on vaihdellut 73 - 77 prosentin välillä. Samaan aikaan maastamme kuitenkin löytyy tiloja, jotka nekin toimivat esimerkkinä, mutta ainoastaan varoittavana sellaisena.

Tilastot ovat yleisluontoisia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä yksittäisen tilan kanssa. 

Ulkona on tilaa.

Mistä laiminlyönnit johtuvat?

Vuodesta toiseen toistuvien laiminlyöntien takana on useita syitä. On tiloja, jotka eivät useista määräyksistä huolimatta ole korjanneet havaittuja puutteita, mutta eläinten kunto ei kuitenkaan ole ollut sellainen, että eläinsuojelulain perusteella olisi ryhdytty ankarampiin toimenpiteisiin. Keskeistä olisi kyetä varmistamaan, että laiminlyönneistä määrätyt toimenpiteet suoritetaan loppuun asti.

Usein laiminlyönnit perustuvat tuotanto- ja kustannustekijöihin, eivätkä ne aina johdu tietämättömyydestä tai ammattitaidon puutteesta. Liian ankarat tuottavuusvaatimukset vaikuttavat myös tuottajan omaan jaksamiseen ja sitä kautta sääntöjen noudattamatta jättämiseen.

Evira on myös jatkuvasti kehittänyt eläinsuojeluvalvonnan riskinarviointia, jossa pyritään paremmin ennalta tunnistamaan laiminlyöntitapauksia. Vasikoiden tapauksessa on periaatteessa mahdollista, että todellisten laiminlyöntien määrä laskee, vaikka raportoidut määrät pysyisivätkin samana. Tämän todentamiseksi olisi erityisen tärkeää, että valvontaraporteissa eroteltaisiin satunnaisotantaan ja riskinarviointiin perustuvat tarkastukset erillisiksi kokonaisuuksiksi. Muuten seurauksena voi olla hieman vinoutunut kuva valvonnan tehokkuudesta.

Hyvinvointi ei parane pelkällä valvonnalla

Sakot ja rangaistukset eivät saa jäädä ainoiksi keinoiksi kehittää eläinten hyvinvointia. Eläintuottajalla pitäisi olla myös muita kannustimia kuin kiinnijäämisen pelko. Tästä näkökulmasta eläinten hyvinvointi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi ongelmaksi, jonka taustat ulottuvat koko yhteiskunnan alueelle aina kuluttajia myöten.

Eläintuotanto on pohjimmiltaan tuottajalle elinkeino ja sen on oltava tuottajan kannalta kannattavaa. Siksi tuotantotavoitteet voivat joskus olla ristiriidassa eläinten hyvinvointiin liittyvien tavoitteiden kanssa. 

Hyvinvoiva eläin on kiistatta tärkeä asia suomalaisen tuottajan lisäksi myös kuluttajalle, mutta kulutuskäyttäytymisessä se ei kuitenkaan aina näy. Tämä johtuu osin siitä, ettei kuluttajalla ole aina tarpeeksi tietoa tuotantoon liittyvistä tekijöistä. Ostospäätöksiin vaikuttavatkin lähinnä helposti havaittavat ominaisuudet, kuten tuotteen hinta.

Valitettavan usein edellä mainitut syyt aiheuttavat sen, että eläinten hyvinvointiin panostamisen koetaan olevan pois tuottajalta itseltään. Olisi tärkeää huomata, että tuotanto ei aina ole nollasummapeliä, jossa eläimen hyvinvointi on ihmiseltä pois. Hyvinvoinnin kehittäminen voisi päinvastoin olla juuri se, jonka avulla saadaan kilpailuetua markkinoilla.

Teksti ja kuvat: harjoittelija Niko Pitkonen ja eläinsuojeluasiamies Sari Salminen