Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kokeillaan eläimillä

Lähes 25 vuotta sitten olen viimeksi ollut lähemmin tekemisissä koe-eläinten tai niihin suoraan liittyvien asioiden kanssa. Silloin loppui koe-eläinten hoitajan työsuhteeni Viikin koetilan navetassa sonnien ja pässien parissa. Koe-eläinten suojelun lainsäädäntö on aina kuulunut jollekin muulle ja Eviran tehtäviin ei kuulunut tämän lain valvonnan ohjaus lainkaan. Olikin erittäin mielenkiintoista lähteä tutustumaan uuteen aihealueeseen, jossa tulikin juuri elokuussa voimaan uusi lainsäädäntö.

Hiiri on yleisin koe-eläin, mutta tässä kuvassa on gerbiili.

Eikö koe-eläimiä enää ole?
Koe-eläimiä on edelleen olemassa, mutta lainsäädännössä koe-eläin on nykyään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävä eläin. Nimitys on hieman hämmentävä, vaikka toisaalta se kuvaa tarkemmin näiden eläinten käyttötarkoituksen. Myöskään eläinkoetta ei enää lainsäädännössä mainita nimellä, vaan on olemassa hanke, johon kuuluu vähintään yksi toimenpide, jossa käytetään eläintä.

Ella - Eläinkoelautakunta on muuttunut hankelupalautakunnaksi ja Valtioneuvosto on asettanut sen 15.10.2013 - 14.10.2018 väliseksi ajaksi.  Euroopan Unionissa pyritään jatkuvasti avoimempaan tiedonkulkuun eri asioissa. Niinpä kaikista luvan saaneista hankkeista laaditaan yleistajuinen tiivistelmä, joka julkaistaan lupalautakunnan sivuilla. Joistakin hankkeista tehdään lisäksi julkinen takautuva arviointi. Näin jokaisella halukkaalla on mahdollisuus seurata, millaista toimintaa Suomessa tällä sektorilla on menossa.

Paljonko eläimiä sitten käytetään?
Ellan sivuilta löytyvät tilastot Suomessa kokeisiin käytetyistä eläimistä. Eläinkokeeksi on laskettu ne toimet, joissa eläimelle on tutkimustarkoituksessa aiheutettu vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Uuden lainsäädännön myötä saamme toivottavasti jo ensi vuonna kaipaamiani tilastoja siitä, paljonko eläimiä on käytetty minkäkin vakavuusluokan kokeisiin eli toimenpiteisiin. Muokkaus 17.12.2013 Uusi tilastointi alkaa vasta 2014 alusta, joten uudentyyppiset tilastot saadaan 2015.

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta
Koe-eläinten eli tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta on uusin eläinten hyvinvointiin liittyvä neuvottelukunta. Se aloitti työnsä marraskuun lopulla. Sen tehtävänä on muun muassa seurata ja edistää 3R:n (Replacement, Reduction, Refinement) periaatteita, jotka tarkoittavat eläinten käytön korvaamista, käytettävien eläinten vähentämistä ja menetelmien parantamista. Neuvottelukunta on asetettu samalle ajanjaksolle kuin hankelupalautakuntakin eli 14.10.2018 asti.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kuka valvoo ja mitä ja missä?

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) järjesti 20.11.2013 jo perinteeksi muodostuneen viranomaisten eläinsuojelupäivän Kuopiossa. Siihen osallistuu eläinten suojelun viranomaisia eläinsuojeluvalvojista syyttäjiin koko Suomesta. Päivän aikana keskustellaan vuosittain erilaisista asioista eläinten suojelussa. Minulla oli ilo olla kertomassa työstäni ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvistä näkemyksistäni.

Kalkkunoita ulkoilemassa...

Kunnaneläinlääkäri ja valvontaeläinlääkäri

Kunnaneläinlääkärit, joita myös erityisesti valvontatehtäviin palkatut kunnan valvontaeläinlääkärit ovat, tekevät suurimman osan epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista toimialueillaan. Eläinlääkintähuoltolain uudistuksen yhteydessä Valtio lisäsi eläinlääkintähuollon määrärahoja ostaakseen eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa kunnilta. Eviran raportin mukaan kuntiin onkin tähän mennessä perustettu 57 valvontaeläinlääkärin virkaa, joiden työajasta noin 75 % kuluu edellä mainittuun valvontaan.

Valvontaeläinlääkäreiden palkkaamisen ansiosta on paikallinen eläinsuojeluvalvonta tehostunut. Eläinlääkäreiden tekemien epäilyyn perustuvien tarkastusten määrä on kasvanut kaksinkertaiseksi vuodesta 2009 vuoteen 2012. Tarkastuksilla havaittujen rikkomusten määrä ei ole kuitenkaan laskenut merkittävästi. Jos siis havaitset eläinsuojelulainsäädännön vastaista toimintaa, ota ensisijaisesti yhteyttä alueesi kunnaneläinlääkäriin.

Terveystarkastaja

Terveystarkastaja eli kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija saa myös tehdä eläinsuojeluvalvontaa. Pääsääntöisesti he eivät tee eläinsuojeluvalvontaa itsenäisesti, vaan saattavat olla eläinlääkärin työparina haastavissa tilanteissa.

Ai minäkö karkuteillä?

Aluehallintovirasto (AVI)

Vuonna 2010 AVIen toimipisteisiin perustettiin lisää läänineläinlääkärin virkoja tekemään tuotantoeläintilojen otantaan perustuvia eläinsuojelutarkastuksia ja auttamaan kunnaneläinlääkäreitä kriittisten eläinsuojelutapausten hoitamisessa. Edelleenkin AVIn tehtävänä on huolehtia toimialueellaan eläinsuojelulainsäädännön täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta.

AVIt myöntävät myös eläinten suojelua koskevan lainsäädännön mukaiset luvat muun muassa eläinten kuljettamiseen, eläintarhan pitämiseen ja koe-eläintoimintaan.

Eläinsuojeluvalvoja

Suomessa on tällä hetkellä vain neljä eläinsuojeluvalvojaa, joille Aluehallintovirasto on myöntänyt oikeuden tehdä eläinsuojelutarkastuksia. Oikeus myönnetään henkilölle, jolla on riittävä perehtyneisyys tarkastuksen kohteena olevan eläinlajin eläinsuojeluvaatimuksiin ja joka on suorittanut Eviran eläinsuojeluvalvojakurssin. Oikeus voi koskea joko yksittäistä tai useampaa eläinlajia.

Näillä AVIn valtuuttamilla eläinsuojeluvalvojilla on samanlainen oikeus tehdä tarkastuksia kuin muillakin eläinsuojeluviranomaisilla. Kotirauhan piirissä he eivät voi tehdä tarkastuksia, mutta sielläkin he voivat avustaa viranomaista tarkastuksen suorittamisessa. Näin ollen he ovat esimerkiksi poliisille loistavia avustajia eläinsuojelulainsäädännön asiantuntijoina virka-ajan ulkopuolella. Toivoisin useampien aktiivisten eläinsuojelusta kiinnostuneiden henkilöiden hakevan AVIn oikeutta eläinsuojelutarkastuksiin.

Minä valvon täällä!


Poliisi

Poliisilla on eläinsuojeluvalvonnassa kaksoisrooli. Yleisimmin poliisi on eläinsuojeluvalvonnassa virka-apuna muille viranomaisille, jotta tarkastus voidaan tehdä. Kiireisissä tapauksissa ja muun valvonnan yhteydessä esiin tulevissa eläinsuojelutapauksissa poliisi toimii itsenäisesti eläinten suojelua koskevan lainsäädännön nojalla. Eläinten kuljetuksia poliisi valvoo sekä ratsioina että muun liikennevalvonnan yhteydessä joko itsenäisesti tai läänineläinlääkärin kanssa yhteistyössä. Poliisi tekee myös eläinsuojelurikosten tutkintaa.

Tarkastuseläinlääkäri

Teurastamoissa eläinsuojeluvalvonta on tarkastuseläinlääkärin vastuulla. Lukuun ottamatta poroteurastamoita ovat tarkastuseläinlääkärit Eviran palveluksessa. Teurastuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden lisäksi tarkastuseläinlääkäri valvoo sinne tuotavien eläinten kuljetuksia. Hän havainnoi eläimiä myös sen varalta, näkyykö niissä merkkejä mahdollisista pito-olosuhteiden tai hoidon puutteista lähtötilalla. Näin ollen tarkastuseläinlääkäri on tärkeä ellei jopa tärkein viranomainen lihantuotantoa varten pidettävien eläinten hyvinvoinnin varmistamisessa ja edistämisessä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Eläin turkissa

Turkiseläinten pidosta on keskusteltu runsaasti viime keväänä kansalaisaloitteen käsittelyn aikana. Eduskunta päätti, että turkistarhaus jatkuu Suomessa. Nyt onkin oikea aika aloittaa keskustelu turkistarhoilla pidettävien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämä ryhmä on aloittanut turkiseläinten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten tarkastelun ja valmistelun. Ryhmä jatkaa työtään vuoden 2014 loppuun asti.

Kutsuin turkiseläinten hyvinvointiin liittyvät sidosryhmät keskustelemaan yhdessä saman pöydän ääreen turkiksiksi kasvatettavien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Pohdimme käytännön ratkaisuja, joita voisi toteuttaa tarhoilla nopeallakin aikataululla. Keskustelu oli oikein vilkasta ja innokasta, mutta varsinaisia suosituksia ei lyöty lukkoon. Monia esille nousseita asioita kuten erilaisia virikkeitä, piilo- tai suojaseiniä ja kiinteitä lattia-alueita oli jo selvitetty tai tutkitaan parhaillaan. Keskustelu toimi mielestäni hyvänä alustuksena ministeriön työryhmän jatkotyöskentelylle.

Villiintynyt minkki

Virikkeitä virikkeitä...

Turkiseläimellä on oltava sopivaa pureskelu- ja muuta virikemateriaalia. Ketulle ja supikoiralle sopii mainiosti puukapulat ja minkille olki tai muu vastaava materiaali. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eli MTT:n hankkeessa selvitetään monivirikkeisen tuotantoympäristön vaikutusta siniketun tuotannollisiin ja hyvinvointimuuttujiin sekä käyttäytymiseen. Ketuille kannattaa tarjota useita virikkeitä samanaikaisestikin, sillä ne vaikuttaisivat käyttävän erilaisia virikkeitä tilanteen ja ajankohdan mukaan. 

Nuoria eläimiä pidetään samassa häkissä kaverin kanssa, jolloin lajitoverit toimivat seuran lisäksi virikkeinä. Yhä useammilla tiloilla on käytössä minkeillä niin sanotut kerroshäkit, jotka  lisäävät käytössä olevaan tilaan monipuolisuutta. Kettujenkaan osalta ei olisi mahdottoman suuritöistä rakentaa häkkejä siten, että jalostuseläimille voitaisiin nahkonta-ajan jälkeen antaa enemmän tilaa.

Varjotaloissa, joissa häkit ovat aivan kuin katoksessa ilman seiniä, tarjoaa häkin ulkopuolinenkin maailma eläimille monia virikkeitä katseltavaksi, haisteltavaksi ja kuunneltavaksi. Tästä syystä sisällä tapahtuvaan hallikasvatukseen siirtyminen voisi tältä osin jopa heikentää eläinten hyvinvointia.

Punakettu luonnossa

Mitä muuta on meneillään?

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla (STKL) on sertifiointijärjestelmä, johon kuuluu vajaa 90 % tiloista. Sertifioinnissa katsotaan myös eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, jotka vastaavat tällä hetkellä lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi liitto on aloittanut turkistarhojen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisen.

Eurooppalaisen nautojen, sikojen ja siipikarjan Welfare Quality -hankkeen pohjalta on kehitetty turkiseläinten hyvinvoinnin arvioimiseksi tilatasolla yhteiseurooppalainen WelFur menetelmä. Siinä mitataan eläinten hyvinvointia erilaisten arviointikriteereiden avulla. Mittaustulokset muutetaan laskennallisesti tilan eläinten hyvinvoinnin kokonaisarvioksi. Menetelmän käyttöönotto Suomessa on osana Turkistila 2020 - Turkiseläinten hyvinvointihanketta

Tulevaisuus

Paljon on suunnitteilla ja tehdään jo nyt turkiselinkeinossakin. Tietämys eläinten tarpeista ja niiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Näin ollen toiminnan kehittämisessä on pidettävä kaiken aikaa mielessä myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Lainsäädännön minimivaatimusten ei tulisi olla eläimen maksimiolosuhteet. Kaikkien eläimiä pitävien tulisi pyrkiä sellaiseen eläinten pitoon, jossa eläimen tarpeet olisi erityisesti huomioitu ja lainsäädännön vaatimukset täyttyisivät silloin automaattisesti.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Liikkumisen ilosta

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä keskustellaan isoista rakenteellisistakin muutostarpeista eläinten pidossa. Yksi merkittävistä eläinten hyvinvointiin vaikuttavista asioista on eläimen tarve liikkua.


Parsinavetta

Kiinni vai vapaana?

Keskustelun ytimeen on noussut Suomessa perinteinen nautojen pitomuoto eli parressa pitäminen. Parsinavetoita on monenlaisia ja joissakin lehmät ulkoilevat ja jaloittelevat päivittäin myös talviaikaan ja suurimmassa osassa lehmät ovat laitumella kesäaikaan. Muutamissa paikoissa on kuitenkin poikkeusluvalla lypsylehmät kesälläkin sisällä parressa. Lihaksi kasvatettavien yli puolivuotiaiden nautojen ulkoilusta tai tilavaatimuksista ei ole säädetty lainkaan.

Pihatoissa lehmät ovat vapaina ja niissäkin voi toki olla tilanahtautta, jolloin liikkuminen vähenee etenkin arempien eläinten kohdalla. Pihatoissa elävät lehmät ovat harvemmin kesällä laitumella tai muuten ulkoilemassa ja tätä tulisi pohtia jo uutta navettaa rakennettaessa. Harvaan asutussa maassamme ei laidunalasta pitäisi olla pulaa. Eläinten kulkureittien liukkauteen, puhtauteen ja turvallisuuteen on myös kiinnitettävä huomiota.

Suurin osa rakennettavista navetoista on jo nykyään pihatoita. Toivon tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan kannanoton mukaisesti tämän kehityksen jatkuvan edelleen.

Emakko porsitushäkissä ja possut nisillä

Emakko puolet elämästään häkissä

Nykymuotoisessa sianlihantuotannossa suurin osa emakoista (naaraspuolinen sika) synnyttää ja imettää porsaansa häkissä, jossa emakko ei voi kääntyä ympäri eikä pääse paljoa liikkumaan eteen- tai taaksepäin. Häkin avulla pyritään estämään porsaiden litistyminen emakon alle sen mennessä makuulle. Eläinten hyvinvointikeskus on tehnyt selvityksen häkkiporsituksesta luopumisen taloudellisesta kannattavuudesta. Selvityksen mukaan vapaaporsituksessa päästään samaan porsastuotokseen kuin häkkiporsituksessa, mutta se edellyttää enemmän työtä hoitajalta ja riittävästi tilaa emakolle porsaineen.

Porsaiden imetysajan jälkeen suurin osa maailman emakoista siirtyy niin sanottuihin tiineytyshäkkeihin, jotka vastaavat rakenteeltaan ja kooltaan porsitushäkkejä. Noin neljän viikon jälkeen, kun emakot on todettu tiineeksi, pääsevät ne vapaiksi ryhmäkarsinoihin kavereiden kanssa. Emakko elää näin ollen melkein puolet elämästään häkissä, vaikka se on aktiivinen ja toiminnallinen eläin. Tiineiden emakoiden ryhmissä pito tuli kaikille emakoille EU:n alueella pakolliseksi kuluvan vuoden alussa, kun siirtymäaika vanhoilla sikaloilla päättyi.

Lisätilan tarpeen ja työmäärän lisääntymisen takia emakoiden vapaampi elämä on kalliimpaa kuin häkissä pitäminen. Tiineytyshäkeistä vapaaseen tiineytykseen siirtymistä ei ole Suomessa selvitetty. Sen taloudellisten vaikutusten oletetaan olevan vähäisemmät kuin porsitushäkeistä luopumisen. Olemmeko me kuluttajat valmiita maksamaan näiden muutosten hinnan emakon puolesta?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Eläinten suojelusta säätöä

Hevoseläinten tallien vähimmäissisäkorkeuden 15 vuoden siirtymäaika päättyy vuoden vaihteessa. Viime tipassa säännöstä tarkennettiin, mikä oli tervetullutta ja toivottua monilta osin. Kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita ei enää oteta mittaukseen mukaan. Jäi mietittymään ja olin toivonut pohdittavan tarkemmin, kuinka laajalti katto voi olla tällaisten rakenteiden peittämää.Toteutuuko minimikorkeusvaatimus enää ollenkaan? Toivottavasti...

Ihhahhaa!



Erilaisia eläimiä seurana, seurattavana ja tuotannossa

Eläinlääkäriliiton seminaarissa pohdittiin ei ihan niiden tavanomaisimpien eläinten oloja ja mahdollisia säädöstarpeita niiden näkökulmasta. Asiantuntevat alustukset kuultiin pienikokoisista seura- ja harrastuseläimistä, kamelieläimistä ja poroista. Seminaari herätteli minuakin miettimään asioita.

Maistuisiko porkkana?

Eksotiikka kodeissa

Kanit ja sitä pienemmät nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat käsiteltiin "eksoottisina" lemmikkeinä. Lajikirjo on todella laaja eikä yksityiskohtiin näiltä osin mentykään. Eläinten hyvinvointiin yleisesti vaikuttavien seikkojen kuten omistajan rahan tai ajan puutteen ja henkilökohtaisten ongelmien lisäksi on eksoottisten eläinten hyvinvoinnin esteenä edelleen tiedon puute sekä saatavilla oleva väärä tieto.

Etsivä löytää, mutta oikean tiedon etsimiseen on käytettävä aikaa ja nähtävä vaivaa. Suuri vastuu on eläimiä myyvillä. Katseet kääntyvät väkisinkin lemmikkieläinkauppoihin ja eläinten kasvattajiin oikean tiedon kertomisesta eksoottisen lemmikin ostajalle. Eläimen pito, hoito ja käsittelyohjeet on annettava mukaan kirjallisena, jotta niistä voi tarvittaessa myöhemmin tarkistaa asioita.

Lemmikkinä pidettävistä eläimistä on ehdotettu laadittavan positiivilista, jolla olevia eläimiä saisi ainoastaan pitää lemmikkeinä ja muut olisivat kiellettyjä. Olen suhtautunut positiivilistaan varovaisen myönteisesti. Seminaarissa nousi esiin, että kieltolista voisi olla toimivampi. Laaditaan sitten positiivi- tai kieltolista, mielestäni on hyvä käydä läpi, mitä eläimiä voidaan pitää lemmikkeinä ja mitä ei. Tämä on tehtävä asiantuntjoiden kanssa yhteistyössä.

lauma alpakoita



Märehtivä, muttei märehtijä...


Suomessa kamelieläimistä yleisin on alpakka, jota pidetään meillä lähinnä lemmikkinä ja villantuotantoa varten. Vuosien varrella on opittu, miten näiden eläinten tarpeisiin vastataan täällä pohjoisessa, jossa on pitkä kylmä talvi. Kerittäessä kannattaa muun muassa jättää vähän pitempi turkki, jotta syksyn tullessa on kasvanut jo lämmittävä villa tulevaa pakkasjaksoa varten.

Eläinsuojelulainsäädäntö suojelee tuotanto- ja lemmikkikamelieläimiä tällä hetkellä sopivilla, riittävillä ja asianmukaisilla yleisvaatimuksilla. Olisiko tarvetta muuhun? Kuulemani perusteella vaikuttaisi siltä, että vähintään niille sopivan lämpöisen veden saannin turvaamisesta tulee säätää. Samalla on hyvä käydä läpi vähimmäistila- ja muut vaatimukset kuten lajitovereiden seuran tarve.

Porot poistuvat paikalta.


Pulinaa porosta

Porosta puhuttaessa nousee ensimmäisenä mieleen sen elo "puolivillinä" eläimenä. Talvella tapahtuvissa erotuksissa edelliskeväiset vasat saavat ensikosketuksensa ihmisten käsittelyyn. Ne valikoidaan eloon jätettäviin ja teurastettaviin. Porotalous on perinteisiin pohjautuva elinkeino, jossa tiedot ja taidot kulkevat edelleen usein isältä pojalle. Yksi perinteisiin liittyvä toimenpide on joidenkin hirvaiden kastraatio. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa tulee mietittäväksi myös porojen kastraatio ja mahdollinen kivun lievitys.

Osa teurasporoista voi kävellä omin jaloin tai lyhyen kuljetuksen jälkeen teurastettavksi, mutta osalla on ennen teurastusta useita tunteja kestävä kuljetus edessään. Suomella on mahdollisuus halutessaan säätää kansallisesti maan sisäisten kuljetusten enimmäismatka-ajoista. Kun on kyse puolivilleistä eläimistä, tulisi niiden teuraskuljetuksille mielestäni säätää enimmäiskuljetusmatka-aika.

Porojen tarhoissa pitäminen on myös yleistynyt ja olosuhteet niissä vaihtelevat todella paljon. Porojen useita kuukausia tapahtuvalle tarhaukselle tulisi pohtia lainsäädäntöön vähimmäisvaatimukset. Paliskuntain yhdistys on tehnyt hyvän toimintatavan oppaan muun muassa poron talvitarhauksesta, jossa asia on jo laitettu kirjalliseen muotoon.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ota vastuu eläimestäsi!

Niskakarvani nousevat pystyyn joka ikinen kerta, kun kuulen kerrottavan eläimestä, joka ei tarvitse oikeastaan mitään hoitoa ja tulee toimeen vähällä ja on todella helppo. On toki eläinlajeja ja -rotuja, jotka vaativat vähemmän hoitotoimenpiteitä kuin toiset. Pieniä jyrsijöitä kuten hamstereita, hiiriä ja gerbiilejä pidetään yleisesti tällaisina helppoina ja myös lapsille sopivina lemmikkeinä.

Jokainen eläin vaatii kuitenkin sitoutumista sen erityistarpeisiin ja niiden täyttämiseen. Lapsen eläimestä ja sen asiallisesta hoidosta on aina viime kädessä vastuussa vanhempi. Oli eläin mikä hyvänsä, on omistajan tai hoitajan tarkistettava se ja sen olosuhteet vähintään kerran päivässä. Tarvittaessa sille annetaan ruokaa tai vettä ja sen pitopaikkaa korjataan muuten vastaamaan sen tarpeita.
 
Gerbiilityttö Naksu kurkkii kolostaan.

Erityishoitoa

Eläinmaailmasta löytyy erilaisia lajeja ja rotuja vaikka millä mitalla. Se ei tarkoita, että ne kaikki soveltuvat ihmisten kotona pidettäviksi. Muun muassa liskojen, kilpikonnien ja käärmeiden osalta on todella aiheellista etsiä tietoa jo etukäteen suunnittelemansa lajin elinolojen vaatimuksista, sillä ne poikkeavat yleensä normaalista ihmisten asuintilojen ”ilmastosta”. 

Akvaarioiden pitämistä markkinoidaan usein helppona lemmikkieläimenä. Tämä on hieman harhaanjohtavaa, sillä akvaarioharrastajan on myös perehdyttävä ihmisen elinolosuhteista merkittävästi eroavien olosuhteiden järjestämiseen lemmikilleen. Akvaariokaupoissa myytävät kalat ovat yleensä poikasia ja aikuiskoko voi olla huomattavasti suurempi. Mukava akvaarioharrastus voikin muuttua katastrofiksi, jos kalalajien valintaan ja niiden olosuhteiden hallintaan ei ole kiinnitetty huomiota.

Albiinopusukala Matilda


Sitouduthan?

Kun ottaa itselleen eläimen, lupautuu samalla huolehtimaan tästä koko sen elämän ajan. Eläintä ei saa ottaa hetken mielijohteesta hätiköiden. On mietittävä, olenko valmis antamaan tälle eläimelle sen tarvitsemat pito-olosuhteet ja hoidon koko sen elämän ajaksi. Jos vähänkin mietityttää, älä ota.

Lisää tietoa janoaville

perjantai 4. lokakuuta 2013

Mikä ihmeen eläinsuojeluasiamies?

Erinomaista maailman eläinten päivää kaikille!

Olen Sari Salminen ja koulutukseltani eläinlääkäri. Sain ilokseni aloittaa Suomen ensimmäisenä eläinsuojeluasiamiehenä elokuussa 2013. Se on reilu pari vuotta sen jälkeen, kun eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen kirjattiin hallitusohjelmaan. Koen eläinten hyvinvoinnin ja sen parantamisen sydämen asiakseni ihan koko valtakunnan tasolla.



Eläinsuojeluasiamiehen virka on maa- ja metsätalousministeriössä määräaikaisena vuoden 2015 loppuun ja sen jatkumista arvioidaan meneillään olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa.
Toimistoni sijaitsee Helsingin Yliopiston tiloissa Viikissä. Eläinten hyvinvointikeskus on naapurissa ja ympäristö erittäin maaseutumainen. Pihalla tuoksuu säilörehu ja haisee sonta. Ajoittain kuuluu lampaiden määkimistä, aivan upea paikka työskennellä.


Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät paperilla
Eläinsuojeluasiamiehen tehtävässä edistän ja parannan eläinten hyvinvointia yhteiskunnan eri osa-alueilla. Keinoja ovat seuranta, aloitteet, ehdotukset, lausunnot ja muut vaikuttamisen keinot. Olen jo ehtinyt lausua ministeriön hevostallien korkeusvaatimuksen muutosehdotuksesta, jossa tulisikin harkita erilaisia vaihtoehtoja ja ensisi­jaisesti huomioida hevosen hyvinvointiin vaikuttavat seikat.

Tehtävääni kuuluu myös tukea ja edistää eri toimijoiden kuten eläinten pitäjien, viranomaisten, tutkijoiden ja eläinsuojelujärjestöjen välistä yhteistyötä niin, että eläimet voivat paremmin. Osallistun tuotantoeläinten, seura- ja harrastuseläinten ja koe-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien sekä muihin tehtävään liittyvien työryhmien työskentelyyn.  


 ... ja todellisuudessa

Tehtävä on uusi, joten toimintatavat muokkautuvat ajan kanssa. Eläinsuojeluasiamiehenä saan vaikuttaa kaikkien eläinten hyvinvointiin. Näin ollen esille nousevat asiat voivat koskea aivan yhtä hyvin tuotanto- kuin luonnonvaraisia eläimiä. Yhden ihmisen on mahdotonta hallita kaikkea ja siksi pyrin löytämään asiantuntijoita, jotta voin pyytää heidän näkemyksiään tarvittaessa. 

Uskon yhteisen pöydän ympärillä käytävän rakentavan keskustelun voimaan. Turkiseläinten pito on ollut julkisen keskustelun kohteena todella voimakkaasti jo pitemmän aikaa. Siksi olenkin kutsunut eri toimijoiden edustajia keskustelemaan turkiseläinten hyvinvoinnin edistämisestä tiloilla.
Aion myös nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun eläinten hyvinvointiasioita. Vaikka virkani on ministeriössä, ei se tulosohjaa toimintaani, vaan toimin itsenäisesti.


Whippetini Nipsu ihailee maisemia.


En tee valvontaa
Eläinsuojeluasiamiehenä en ota kantaa yksittäisiin eläinsuojelutapauksiin, enkä tee valvontaa.
Jos havaitset huonoa eläimen pitoa, kohtelua tai käsittelyä, ole yhteydessä alueesi kunnan- tai läänineläinlääkäriin tai poliisiin

Jos haluat tuoda tietooni eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, laitapa sähköpostia tai soittele. Yhdessä saamme enemmän aikaan.