Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Positiivisesti!

Lemmikkinä pidettävien eläinten "positiivilista" on herättänyt runsaasti keskustelua, mikä on hienoa. Nyt on juuri oikea aika keskustella tästäkin tärkeästä eläinten hyvinvointiasiasta. Listan tarkoituksenahan on määritellä ne eläinlajit, joita on sallittua pitää seura- ja harrastuseläimenä ja sen ulkopuoliset eläimet olisivat kiellettyjä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut suhtautuvani positiivilistaan varovaisen myönteisesti. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntakin on kesäkuussa 2012 kirjannut eläinsuojelulain sidosryhmäkyselyn vastaukseensa kohtaan 11. kannattavansa positiivilistaa tietyin edellytyksin. Tämän viikon kokouksessa keskusteltiin kuitenkin tarpeesta tarkentaa neuvottelukunnan kantaa joiltakin osin, joten asiaan palataan uudelleen. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta taas oli omassa vastauksessaan korostanut eläimen omistajan ja hoitajan vastuuta ja pätevyyttä eläimen hyvinvoinnista huolehtimisessa.


Mitä on meneillään?

Positiivi- vai negatiivilista?
Positiivilista sisältäisi lueteltuina ne eläinlajit, joiden pito seura- ja harrastuseläimenä olisi sallittua ja muut olisivat automaattisesti kiellettyjä. Listalle tulisivat listatuiksi vakiintuneet ja yleiset seura- ja harrastuseläimiksi soveltuvat eläimet, joiden hyvinvoinnin ja keskeisten lajityypillisten tarpeiden ja käyttäytymisen toteuttaminen on mahdollista järjestää.

Positiivilista olisi selkeä keino rajata seura- ja harrastuseläimenä pitämisen ulkopuolelle sellaiset eläinlajit, joille on erittäin vaikeaa tai käytännössä mahdotonta järjestää eläimen tarpeet huomioiva pito ja hoito. Positiivilistan laatimiseksi tarvitaan eri eläinryhmien asiantuntijaryhmiä, joissa mietitään, mitkä eläinlajit listalle voidaan ottaa ja mitkä ei. Positiivilistaa tulisi myös tarkastella aika ajoin sen varalta, onko jonkun eläinlajin hoidosta ja pidosta saatu lisää tietoa, jotta se voitaisiin lisätä listalle tai onko käynyt ilmi, että joku laji tulisikin poistaa listalta.

Koska joidenkin eläinryhmien kuten matelijoiden ja kalojen osalta seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinten lajikirjo on todella laaja, on näiden osalta keskusteluun noussut myös ajatus negatiivilistasta. Negatiivilistalle listattaisiin sellaiset lajit, joista jo nyt tiedetään, että niille on lähes mahdotonta tarjota asianmukaiset pito-olosuhteet kotioloissa.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä päätetään, halutaanko seura- ja harrastuseläinten positiivi- tai negatiivilistausta. Listoille tulevat eläinlajit säädetään tarvittaessa myöhemmin lakia tarkentavissa eläinsuojelusäädöksissä.

Positiivilista vai ei?

Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa
Riippumatta siitä, säädetäänkö positiivi- tai negatiivilistoista, on vielä paljon muitakin eläinten hyvinvointiin vaikuttavia tärkeitä asioita, joista pitäisi käydä vilkasta keskustelua jo nyt. Eläinsuojelulain valmisteluun liittyvissä selvityksissä ja kyselyissä nousi esiin useita asioita.

Yksi selkeästi edellä mainittuihin listauksiin liittyvä asia on eläimen omistajan tai hoitajan tiedot ja taidot hoitaa eläintä. Eläimiä myyvillä tulisi olla velvollisuus tarjota ostajalle tai varmistaa, että ostajalla on, riittävästi tietoa myymästään eläinlajista, jotta eläimen lajityypilliset pito-olosuhteet ja hyvä hoito tulee taattua.

Aktiivinen asioihin pohjautuva keskustelu, jossa tuodaan esiin erilaisia mielipiteitä eläinten pitoon, kohteluun ja hoitoon liittyen, on erittäin tervetullutta. Siitä on hyötyä erityisesti nyt, kun uuden eläinsuojelulain valmistelu on käynnissä. Asioista keskustelu herättää ihmisiä ajattelemaan suhdettaan eläimiin. Samalla he pohtivat omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa eri eläinlajien ja eläinryhmien hyvinvointiin, vaikka he eivät olisi itse suoraan tekemisissä näiden kanssa.

Pohdintaa...

Kuka päättää, mitä säädetään?
Keskustelun tiimellyksessä on noussut esiin, kuka päättää muun muassa eläinlajilistojen säätämisestä. Eduskunta säätää Suomessa lait ja se onkin eduskunnan ja siellä työskentelevien kansanedustajien tärkein tehtävä. Ennen kuin lakiehdotus lähetetään eduskuntaan, se on käynyt läpi jo useita vaiheita. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä ja ohjausryhmä valmistelevat uutta eläinsuojelulakia ja jokaisella on mahdollisuus antaa palautetta valmistelijoille ja myöhemmin lausua mielipiteensä ehdotuksesta.

Lain valmistelu ja täytäntöönpano
  1. Aloite
  2. Esi­valmistelu 
  3. Perus­valmistelu (virkatyö ja valmisteluelin) eläinsuojelulain osalta meneillään
  4. Lausunto­menettely 
  5. Jatko­valmistelu 
  6. Valtio­neuvoston eli hallituksen päätöksen­teko 
  7. Eduskunta­käsittely 
  8. Lain vahvis­taminen  
  9. Lain julkaisu säädöskokoelmassa 
  10. Lain täytäntöön­pano ja seuranta

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lihava, lihavampi, lihavin

Eläinten merkittävä ylipaino eli ne lihavimmat eläimet ovat perinteisesti olleet lähinnä lemmikkieläimiä ja erityisesti koiria ja kissoja. On ollut ikävää huomata, että myös huomattavan ylipainoisten hevosten ja ponien lukumäärä tuntuu olevan kasvamassa. Tuotantoeläimistä harvat ovat merkittävästi ylipainoisia ja jos ovat, on niiden elämänkaari yleensä niin lyhyt, ettei liikalihavuuden aiheuttamat terveyshaitat ehdi tulla esiin. Jalostukseen jätettävillä urossiitosketuilla saattaa tulla ylipaino-ongelmia, mikä vaikuttaa niiden jalka-asentoihin ja liikkumiskykyyn.

Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä koirien ja kissojen lihavuuteen. Hevosten ja ponien osalta tilanne ei ole vielä niin hälyttävä, vaikka liiallinen ravinnonsaanti ja vähäinen liikunta vaikuttavat olevan harmillisesti kasvava ongelma. Kettujen ylipainoon ja niiden ruokinnan muuttamiseen lihavuuden ennaltaehkäisemiseksi on elinkeinolla jo olemassa keinot. Siitosnaaraiden osalta lihavuusongelmaa ei enää nykyään ole, joten samat keinot toimivat myös uroksilla, jos on tahtoa asian hoitamiseen.

Liian vähän ruokaa...
Eläinten hyvinvointiin vaikuttavana ruokintaan liittyvänä ongelmana on aiemmin ollut ennemminkin eläinten liian vähäinen kuin ylenpalttinen ravinnon saanti. Niinpä eläinsuojelulaki ja eläinten hyvinvoinnin arvioinnin kriteerit ovat painottuneet siihen, että eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravinto.

Eläinsuojeluasetus vielä tarkentaa lain vaatimusta riittävästä ja sopivasta ravinnosta. Eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Eläimelle ei saa antaa sen terveydelle tiettävästi vaarallista ruokaa, juomaa tai muuta ravintoa. Toisaalta ei saa jättää antamatta sellaisia ravintoaineita, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.

Minustako lihava aikuisena? Ei kiitos!

vai kuitenkin liikaa?
Eläinten suojelua koskeva lainsäädäntö edellyttää riittävää ravinnonsaantia. Se ei ota kantaa eläinten liiallisen syöttämiseen tai syömiseen. Toki meillä on lailla kielletty eläimen pakolla syöttäminen lihottamistarkoituksessa tai tuotannon lisäämiseksi esimerkiksi hanhen maksan tuottamiseksi. Entäs sitten, jos ja kun eläin syö vapaaehtoisesti liikaa ja lihoo sen seurauksena merkittävästi ylipainoiseksi tai lihavaksi.

Lemmikkieläinten merkittävä ylipaino ja lihavuus ovat selvästi eläinten hyvinvointiongelma ja asiaa on tutkittukin jo melko paljon. Kehittyneissä maissa yliruokinta on suurin ruokintaan liittyvä ongelma seura- ja harrastuseläimillä. Joka kolmas koira ja kissa on ylipainoinen ja joka kahdeskymmenes on lihava. Nämä eläimet elävät normaalipainoisia lajitovereitansa lyhyemmän ajan ja niillä on selkeästi kohonnut riski sairastua muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, sokeritautiin ja liikuntaelinten sairauksiin.

Kuvasta on vaikea arvioida, onko tämä kissa normaalipainoinen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?
Niin kuin niin monessa muussakin asiassa on täysin toimivaa ratkaisua vaikeampi löytää kuin nimetä ongelma. Joka tapauksessa asiaa on pidettävä esillä ja ihmisille on kerrottava lemmikin ylipainon vaikutuksista sen hyvinvointiin. Eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat avainasemassa neuvomassa ja opastamassa ihmisiä oikeaan suuntaan. Koiran ja kissan kanssa voi tehdä niin paljon muutakin kuin hemmotella niitä ruoalla.

Lihavuuden aiheuttamien ongelmien lisäksi voi lemmikin elämä olla muutenkin yksitoikkoista, jos se ei saa tarpeeksi ulkoilua, liikuntaa tai muuta toimintaa. Jatkuvasti sisällä asuvan kissan elinpiiri on kovin rajoitettu ja sen käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseksi on nähtävä hieman vaivaa. Onneksi ohjeita erilaisen toiminnan järjestämiseen niin kissoille kuin koirille on jo paljon tarjolla ja helposti löydettävissä.

Lakia valmisteleva työryhmä on päättänyt ehdottaa, että eläinsuojelulain tarkoituksen painotusta muutetaan siten, että lain ensisijainen tavoite on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Suojeleminen kärsimykseltä, kivulta tai tuskalta siirtyisi toiseksi tavoitteeksi. Näin ollen eläinten lihavuusasiakin tulee huomioiduksi uudistuvassa laissa ja ruokintaan liittyvät pykälät kirjoitetaan varmaan siten, että eläimen on saatava sopivasti sille sopivaa ravintoa.

torstai 13. helmikuuta 2014

Jalostamalla paremmaksi?

Eläinten jalostus nousee säännöllisesti keskusteluun, kun puhutaan eläinten hyvinvoinnista. Jalostuksella voidaan vaikuttaa muun muassa eläimen rakenteeseen, terveyteen ja muihin ominaisuuksiin. Näillä on suuri merkitys siihen, millaiseksi eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta muodostuu sen elämän aikana. Jalostuksella voidaan siis vaikuttaa eläimen hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien yhteinen määritelmä

Lainsäädäntö
Eläinsuojelulaissa säädetään, että eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.

Sen lisäksi geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi on kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin. Geenitekniikan käytöstä käytettäessä eläimiä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin noudatetaan kuitenkin, mitä siitä erikseen säädetään.

Eläinsuojeluasetuksessa on vielä lisätty, että sellaista luonnollista tai keinollista lisäämistä tai sellaista jalostusmenetelmää, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai vahingoittaa sitä, ei saa käyttää. Eläintä ei saa pitää tuotantotarkoituksia varten, jollei sen ilmiasun tai perimän perusteella voida kohtuudella olettaa, että eläintä voidaan pitää ilman että eläimen pitäminen aiheuttaa haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.

Käytäntö
Oikeassa elämässä eläinsuojelulainsäädännön jalostuspykälät ovat niin sanottuja kuolleita pykäliä, sillä niiden perusteella ei ole tietääkseni annettu päätöksiä tai tuomioita. Jalostukseen puuttuminen nykyisillä pykälillä koetaan hankalaksi ja vaikeaksi. Rajan vetäminen siihen, mikä on sallittua tai milloin jalostamalla on nimenomaisesti tavoiteltu sairaita piirteitä eläimille ja milloin sairaudet ovat tulleet ennalta-arvaamatta, on haastavaa joissakin tapauksissa.

Eläimen näkökulmasta ei ole eroa sillä, onko esimerkiksi sen huono rakenne ja siitä johtuva hyvinvoinnin heikentyminen tahallista tai vahinko. Käyn tässä läpi muutamia esimerkkejä eläinten jalostuksessa esiin nousseista hyvinvointiongelmista.

Nauta
Nautojen jalostuksessa rodut ovat selkeästi eriytyneet maidon- ja lihantuotantoon. Selkeitä eläinten hyvinvointiin vaikuttavia huomioita on keskusteluissa noussut esiin lähinnä lihantuotantoon jalostetun belgian sininen -rodun osalta. Suomessa ei ole onneksi innostuttu sen kasvattamisesta, sillä tämän nautarodun elämään liittyy monia kriittisiä hyvinvointiongelmia niin lisääntymisessä kuin liikkumisessa. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on myös ottanut kielteisen kannan belgian sininen -rodun eläinaineksen tuontiin Suomeen.

Siipikarja
Sekä munien tuotantoa varten pidettyjen kanojen että lihantuotantoa varten kasvatettujen kanojen eli broilereiden jalostuksessa on menneinä vuosina kiinnitetty voimakkaasti huomiota eläimen tuotantokyvyn lisäämiseen. Munivien kanojen osalta on munantuotantotehokkuuden takia ilmennyt muun muassa luusto-ongelmia. Broilereiden ulkonäön perusteella voi heti päätellä, mitä tuottamaan ne on jalostettu. Broilereilla on alkanut ilmetä eläinten hyvinvoinnin heikkenemistä muun muassa jalkojen kehityshäiriöinä.

Jalostukseen yritetään vaikuttaa siten, että jalostuksen aiheuttamat eläinten hyvinvointiongelmat pienenisivät. Erityisenä ongelmana siipikarjapuolella on, että jalostaminen tapahtuu pääasiassa kansainvälisissä yrityksissä Suomen rajojen ulkopuolella ja että jalostusyrityksiä ei ole kovin monia.

Turkiseläimet
Turkeiksi kasvatetuista eläimistä jalostuksen aiheuttamia hyvinvointiongelmia vaikuttaa olevan nimenomaan ketuilla. Mahdollisimman ison nahan tuottamiseksi on kettujen kokoa jalostettu suuremmaksi. Sen seurauksena aiheutuu ketuille ongelmia jalka-asentojen kanssa ja niiden liikkuminen vaikeutuu. Samoin joissakin sukulinjoissa vaikuttaa olevan ongelmia silmien rakenteen kanssa siten, että silmät ovat kovin pienet ja silmäluomet kääntyvät sisäänpäin aiheuttaen ärsytystä. Nivelten ja silmien ongelmat korostuvat jalostukseen jätettävien urosten kohdalla, jos ne ovat huomattavan lihavia.

Koirat ja kissat
Koirien jalostuksen aiheuttamista ongelmista on keskusteltu julkisuudessa melko paljon. Eri koiraroduilla on monia rakenteellisia ja elimillisiä ongelmia, jotka heikentävät koirien terveyttä ja hyvinvointia. Tällaisia ongelmia ovat muun muassa pään rakenteeseen liittyen liian pieni kallo-osa tai lyhytkuonoisuus, nivelten kasvuhäiriöt, selkärangan luutumishäiriöt, sisäelinten sairaudet, liiallinen ihon määrä. On keskusteltu joidenkin rotujen kieltämisestä niillä esiintyvien sairauksien vuoksi.

Kissoilla esiintyy samantyyppisiä ongelmia, mutta niistä on julkisuudessa keskusteltu melko vähän. Tämä johtuu mielestäni siitä, että kissoja pidetään useammin pelkästään sisällä, jolloin niiden liikkumiseen liittyviä ongelmia ei välttämättä havaita niin helposti. Lisäksi jalostettujen rotukissojen osuus kaikista kissoista on vielä huomattavasti pienempi kuin rotukoirien osuus kaikista koirista.

Mitä asialle pitäisi tehdä?
Nykyisen eläinsuojelulainsäädännön pykäliä voisi tietyissä tapauksissa käyttää, jolloin saataisiin tietoa niiden käyttökelpoisuudesta oikeudellisesta näkökulmasta. Tämän lisäksi tulisi nyt aloittaa keskustelua siitä, millaisia eläinten jalostukseen liittyviä pykäliä haluamme uuteen eläinsuojelulakiin. Toki yksityiskohtaiset vaatimukset säädetään myöhemmin asetuksilla, mutta nykyisten pykälien heikon käyttöönoton näkökulmasta, tarvitsemme lakitasollakin muutosta pykälän muotoiluun.

Eläinsuojelulakiuudistusta valmistelee sitä varten asetettu työryhmä, jonka työn etenemistä voit seurata HAREsta (Valtioneuvoston hankerekisteri). Jos sinulla on ajatuksia ja ideoita eläinten jalostukseen liittyviksi pykäliksi, voit laittaa viestiä minulle tai suoraan eläinsuojelulakia valmistelevalle ryhmälle.