Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kuka valvoo ja mitä ja missä?

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) järjesti 20.11.2013 jo perinteeksi muodostuneen viranomaisten eläinsuojelupäivän Kuopiossa. Siihen osallistuu eläinten suojelun viranomaisia eläinsuojeluvalvojista syyttäjiin koko Suomesta. Päivän aikana keskustellaan vuosittain erilaisista asioista eläinten suojelussa. Minulla oli ilo olla kertomassa työstäni ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvistä näkemyksistäni.

Kalkkunoita ulkoilemassa...

Kunnaneläinlääkäri ja valvontaeläinlääkäri

Kunnaneläinlääkärit, joita myös erityisesti valvontatehtäviin palkatut kunnan valvontaeläinlääkärit ovat, tekevät suurimman osan epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista toimialueillaan. Eläinlääkintähuoltolain uudistuksen yhteydessä Valtio lisäsi eläinlääkintähuollon määrärahoja ostaakseen eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa kunnilta. Eviran raportin mukaan kuntiin onkin tähän mennessä perustettu 57 valvontaeläinlääkärin virkaa, joiden työajasta noin 75 % kuluu edellä mainittuun valvontaan.

Valvontaeläinlääkäreiden palkkaamisen ansiosta on paikallinen eläinsuojeluvalvonta tehostunut. Eläinlääkäreiden tekemien epäilyyn perustuvien tarkastusten määrä on kasvanut kaksinkertaiseksi vuodesta 2009 vuoteen 2012. Tarkastuksilla havaittujen rikkomusten määrä ei ole kuitenkaan laskenut merkittävästi. Jos siis havaitset eläinsuojelulainsäädännön vastaista toimintaa, ota ensisijaisesti yhteyttä alueesi kunnaneläinlääkäriin.

Terveystarkastaja

Terveystarkastaja eli kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija saa myös tehdä eläinsuojeluvalvontaa. Pääsääntöisesti he eivät tee eläinsuojeluvalvontaa itsenäisesti, vaan saattavat olla eläinlääkärin työparina haastavissa tilanteissa.

Ai minäkö karkuteillä?

Aluehallintovirasto (AVI)

Vuonna 2010 AVIen toimipisteisiin perustettiin lisää läänineläinlääkärin virkoja tekemään tuotantoeläintilojen otantaan perustuvia eläinsuojelutarkastuksia ja auttamaan kunnaneläinlääkäreitä kriittisten eläinsuojelutapausten hoitamisessa. Edelleenkin AVIn tehtävänä on huolehtia toimialueellaan eläinsuojelulainsäädännön täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta.

AVIt myöntävät myös eläinten suojelua koskevan lainsäädännön mukaiset luvat muun muassa eläinten kuljettamiseen, eläintarhan pitämiseen ja koe-eläintoimintaan.

Eläinsuojeluvalvoja

Suomessa on tällä hetkellä vain neljä eläinsuojeluvalvojaa, joille Aluehallintovirasto on myöntänyt oikeuden tehdä eläinsuojelutarkastuksia. Oikeus myönnetään henkilölle, jolla on riittävä perehtyneisyys tarkastuksen kohteena olevan eläinlajin eläinsuojeluvaatimuksiin ja joka on suorittanut Eviran eläinsuojeluvalvojakurssin. Oikeus voi koskea joko yksittäistä tai useampaa eläinlajia.

Näillä AVIn valtuuttamilla eläinsuojeluvalvojilla on samanlainen oikeus tehdä tarkastuksia kuin muillakin eläinsuojeluviranomaisilla. Kotirauhan piirissä he eivät voi tehdä tarkastuksia, mutta sielläkin he voivat avustaa viranomaista tarkastuksen suorittamisessa. Näin ollen he ovat esimerkiksi poliisille loistavia avustajia eläinsuojelulainsäädännön asiantuntijoina virka-ajan ulkopuolella. Toivoisin useampien aktiivisten eläinsuojelusta kiinnostuneiden henkilöiden hakevan AVIn oikeutta eläinsuojelutarkastuksiin.

Minä valvon täällä!


Poliisi

Poliisilla on eläinsuojeluvalvonnassa kaksoisrooli. Yleisimmin poliisi on eläinsuojeluvalvonnassa virka-apuna muille viranomaisille, jotta tarkastus voidaan tehdä. Kiireisissä tapauksissa ja muun valvonnan yhteydessä esiin tulevissa eläinsuojelutapauksissa poliisi toimii itsenäisesti eläinten suojelua koskevan lainsäädännön nojalla. Eläinten kuljetuksia poliisi valvoo sekä ratsioina että muun liikennevalvonnan yhteydessä joko itsenäisesti tai läänineläinlääkärin kanssa yhteistyössä. Poliisi tekee myös eläinsuojelurikosten tutkintaa.

Tarkastuseläinlääkäri

Teurastamoissa eläinsuojeluvalvonta on tarkastuseläinlääkärin vastuulla. Lukuun ottamatta poroteurastamoita ovat tarkastuseläinlääkärit Eviran palveluksessa. Teurastuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden lisäksi tarkastuseläinlääkäri valvoo sinne tuotavien eläinten kuljetuksia. Hän havainnoi eläimiä myös sen varalta, näkyykö niissä merkkejä mahdollisista pito-olosuhteiden tai hoidon puutteista lähtötilalla. Näin ollen tarkastuseläinlääkäri on tärkeä ellei jopa tärkein viranomainen lihantuotantoa varten pidettävien eläinten hyvinvoinnin varmistamisessa ja edistämisessä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Eläin turkissa

Turkiseläinten pidosta on keskusteltu runsaasti viime keväänä kansalaisaloitteen käsittelyn aikana. Eduskunta päätti, että turkistarhaus jatkuu Suomessa. Nyt onkin oikea aika aloittaa keskustelu turkistarhoilla pidettävien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämä ryhmä on aloittanut turkiseläinten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten tarkastelun ja valmistelun. Ryhmä jatkaa työtään vuoden 2014 loppuun asti.

Kutsuin turkiseläinten hyvinvointiin liittyvät sidosryhmät keskustelemaan yhdessä saman pöydän ääreen turkiksiksi kasvatettavien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Pohdimme käytännön ratkaisuja, joita voisi toteuttaa tarhoilla nopeallakin aikataululla. Keskustelu oli oikein vilkasta ja innokasta, mutta varsinaisia suosituksia ei lyöty lukkoon. Monia esille nousseita asioita kuten erilaisia virikkeitä, piilo- tai suojaseiniä ja kiinteitä lattia-alueita oli jo selvitetty tai tutkitaan parhaillaan. Keskustelu toimi mielestäni hyvänä alustuksena ministeriön työryhmän jatkotyöskentelylle.

Villiintynyt minkki

Virikkeitä virikkeitä...

Turkiseläimellä on oltava sopivaa pureskelu- ja muuta virikemateriaalia. Ketulle ja supikoiralle sopii mainiosti puukapulat ja minkille olki tai muu vastaava materiaali. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eli MTT:n hankkeessa selvitetään monivirikkeisen tuotantoympäristön vaikutusta siniketun tuotannollisiin ja hyvinvointimuuttujiin sekä käyttäytymiseen. Ketuille kannattaa tarjota useita virikkeitä samanaikaisestikin, sillä ne vaikuttaisivat käyttävän erilaisia virikkeitä tilanteen ja ajankohdan mukaan. 

Nuoria eläimiä pidetään samassa häkissä kaverin kanssa, jolloin lajitoverit toimivat seuran lisäksi virikkeinä. Yhä useammilla tiloilla on käytössä minkeillä niin sanotut kerroshäkit, jotka  lisäävät käytössä olevaan tilaan monipuolisuutta. Kettujenkaan osalta ei olisi mahdottoman suuritöistä rakentaa häkkejä siten, että jalostuseläimille voitaisiin nahkonta-ajan jälkeen antaa enemmän tilaa.

Varjotaloissa, joissa häkit ovat aivan kuin katoksessa ilman seiniä, tarjoaa häkin ulkopuolinenkin maailma eläimille monia virikkeitä katseltavaksi, haisteltavaksi ja kuunneltavaksi. Tästä syystä sisällä tapahtuvaan hallikasvatukseen siirtyminen voisi tältä osin jopa heikentää eläinten hyvinvointia.

Punakettu luonnossa

Mitä muuta on meneillään?

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla (STKL) on sertifiointijärjestelmä, johon kuuluu vajaa 90 % tiloista. Sertifioinnissa katsotaan myös eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, jotka vastaavat tällä hetkellä lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi liitto on aloittanut turkistarhojen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisen.

Eurooppalaisen nautojen, sikojen ja siipikarjan Welfare Quality -hankkeen pohjalta on kehitetty turkiseläinten hyvinvoinnin arvioimiseksi tilatasolla yhteiseurooppalainen WelFur menetelmä. Siinä mitataan eläinten hyvinvointia erilaisten arviointikriteereiden avulla. Mittaustulokset muutetaan laskennallisesti tilan eläinten hyvinvoinnin kokonaisarvioksi. Menetelmän käyttöönotto Suomessa on osana Turkistila 2020 - Turkiseläinten hyvinvointihanketta

Tulevaisuus

Paljon on suunnitteilla ja tehdään jo nyt turkiselinkeinossakin. Tietämys eläinten tarpeista ja niiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Näin ollen toiminnan kehittämisessä on pidettävä kaiken aikaa mielessä myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Lainsäädännön minimivaatimusten ei tulisi olla eläimen maksimiolosuhteet. Kaikkien eläimiä pitävien tulisi pyrkiä sellaiseen eläinten pitoon, jossa eläimen tarpeet olisi erityisesti huomioitu ja lainsäädännön vaatimukset täyttyisivät silloin automaattisesti.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Liikkumisen ilosta

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä keskustellaan isoista rakenteellisistakin muutostarpeista eläinten pidossa. Yksi merkittävistä eläinten hyvinvointiin vaikuttavista asioista on eläimen tarve liikkua.


Parsinavetta

Kiinni vai vapaana?

Keskustelun ytimeen on noussut Suomessa perinteinen nautojen pitomuoto eli parressa pitäminen. Parsinavetoita on monenlaisia ja joissakin lehmät ulkoilevat ja jaloittelevat päivittäin myös talviaikaan ja suurimmassa osassa lehmät ovat laitumella kesäaikaan. Muutamissa paikoissa on kuitenkin poikkeusluvalla lypsylehmät kesälläkin sisällä parressa. Lihaksi kasvatettavien yli puolivuotiaiden nautojen ulkoilusta tai tilavaatimuksista ei ole säädetty lainkaan.

Pihatoissa lehmät ovat vapaina ja niissäkin voi toki olla tilanahtautta, jolloin liikkuminen vähenee etenkin arempien eläinten kohdalla. Pihatoissa elävät lehmät ovat harvemmin kesällä laitumella tai muuten ulkoilemassa ja tätä tulisi pohtia jo uutta navettaa rakennettaessa. Harvaan asutussa maassamme ei laidunalasta pitäisi olla pulaa. Eläinten kulkureittien liukkauteen, puhtauteen ja turvallisuuteen on myös kiinnitettävä huomiota.

Suurin osa rakennettavista navetoista on jo nykyään pihatoita. Toivon tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan kannanoton mukaisesti tämän kehityksen jatkuvan edelleen.

Emakko porsitushäkissä ja possut nisillä

Emakko puolet elämästään häkissä

Nykymuotoisessa sianlihantuotannossa suurin osa emakoista (naaraspuolinen sika) synnyttää ja imettää porsaansa häkissä, jossa emakko ei voi kääntyä ympäri eikä pääse paljoa liikkumaan eteen- tai taaksepäin. Häkin avulla pyritään estämään porsaiden litistyminen emakon alle sen mennessä makuulle. Eläinten hyvinvointikeskus on tehnyt selvityksen häkkiporsituksesta luopumisen taloudellisesta kannattavuudesta. Selvityksen mukaan vapaaporsituksessa päästään samaan porsastuotokseen kuin häkkiporsituksessa, mutta se edellyttää enemmän työtä hoitajalta ja riittävästi tilaa emakolle porsaineen.

Porsaiden imetysajan jälkeen suurin osa maailman emakoista siirtyy niin sanottuihin tiineytyshäkkeihin, jotka vastaavat rakenteeltaan ja kooltaan porsitushäkkejä. Noin neljän viikon jälkeen, kun emakot on todettu tiineeksi, pääsevät ne vapaiksi ryhmäkarsinoihin kavereiden kanssa. Emakko elää näin ollen melkein puolet elämästään häkissä, vaikka se on aktiivinen ja toiminnallinen eläin. Tiineiden emakoiden ryhmissä pito tuli kaikille emakoille EU:n alueella pakolliseksi kuluvan vuoden alussa, kun siirtymäaika vanhoilla sikaloilla päättyi.

Lisätilan tarpeen ja työmäärän lisääntymisen takia emakoiden vapaampi elämä on kalliimpaa kuin häkissä pitäminen. Tiineytyshäkeistä vapaaseen tiineytykseen siirtymistä ei ole Suomessa selvitetty. Sen taloudellisten vaikutusten oletetaan olevan vähäisemmät kuin porsitushäkeistä luopumisen. Olemmeko me kuluttajat valmiita maksamaan näiden muutosten hinnan emakon puolesta?