Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Eläinten suojelusta säätöä

Hevoseläinten tallien vähimmäissisäkorkeuden 15 vuoden siirtymäaika päättyy vuoden vaihteessa. Viime tipassa säännöstä tarkennettiin, mikä oli tervetullutta ja toivottua monilta osin. Kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita ei enää oteta mittaukseen mukaan. Jäi mietittymään ja olin toivonut pohdittavan tarkemmin, kuinka laajalti katto voi olla tällaisten rakenteiden peittämää.Toteutuuko minimikorkeusvaatimus enää ollenkaan? Toivottavasti...

Ihhahhaa!



Erilaisia eläimiä seurana, seurattavana ja tuotannossa

Eläinlääkäriliiton seminaarissa pohdittiin ei ihan niiden tavanomaisimpien eläinten oloja ja mahdollisia säädöstarpeita niiden näkökulmasta. Asiantuntevat alustukset kuultiin pienikokoisista seura- ja harrastuseläimistä, kamelieläimistä ja poroista. Seminaari herätteli minuakin miettimään asioita.

Maistuisiko porkkana?

Eksotiikka kodeissa

Kanit ja sitä pienemmät nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat käsiteltiin "eksoottisina" lemmikkeinä. Lajikirjo on todella laaja eikä yksityiskohtiin näiltä osin mentykään. Eläinten hyvinvointiin yleisesti vaikuttavien seikkojen kuten omistajan rahan tai ajan puutteen ja henkilökohtaisten ongelmien lisäksi on eksoottisten eläinten hyvinvoinnin esteenä edelleen tiedon puute sekä saatavilla oleva väärä tieto.

Etsivä löytää, mutta oikean tiedon etsimiseen on käytettävä aikaa ja nähtävä vaivaa. Suuri vastuu on eläimiä myyvillä. Katseet kääntyvät väkisinkin lemmikkieläinkauppoihin ja eläinten kasvattajiin oikean tiedon kertomisesta eksoottisen lemmikin ostajalle. Eläimen pito, hoito ja käsittelyohjeet on annettava mukaan kirjallisena, jotta niistä voi tarvittaessa myöhemmin tarkistaa asioita.

Lemmikkinä pidettävistä eläimistä on ehdotettu laadittavan positiivilista, jolla olevia eläimiä saisi ainoastaan pitää lemmikkeinä ja muut olisivat kiellettyjä. Olen suhtautunut positiivilistaan varovaisen myönteisesti. Seminaarissa nousi esiin, että kieltolista voisi olla toimivampi. Laaditaan sitten positiivi- tai kieltolista, mielestäni on hyvä käydä läpi, mitä eläimiä voidaan pitää lemmikkeinä ja mitä ei. Tämä on tehtävä asiantuntjoiden kanssa yhteistyössä.

lauma alpakoita



Märehtivä, muttei märehtijä...


Suomessa kamelieläimistä yleisin on alpakka, jota pidetään meillä lähinnä lemmikkinä ja villantuotantoa varten. Vuosien varrella on opittu, miten näiden eläinten tarpeisiin vastataan täällä pohjoisessa, jossa on pitkä kylmä talvi. Kerittäessä kannattaa muun muassa jättää vähän pitempi turkki, jotta syksyn tullessa on kasvanut jo lämmittävä villa tulevaa pakkasjaksoa varten.

Eläinsuojelulainsäädäntö suojelee tuotanto- ja lemmikkikamelieläimiä tällä hetkellä sopivilla, riittävillä ja asianmukaisilla yleisvaatimuksilla. Olisiko tarvetta muuhun? Kuulemani perusteella vaikuttaisi siltä, että vähintään niille sopivan lämpöisen veden saannin turvaamisesta tulee säätää. Samalla on hyvä käydä läpi vähimmäistila- ja muut vaatimukset kuten lajitovereiden seuran tarve.

Porot poistuvat paikalta.


Pulinaa porosta

Porosta puhuttaessa nousee ensimmäisenä mieleen sen elo "puolivillinä" eläimenä. Talvella tapahtuvissa erotuksissa edelliskeväiset vasat saavat ensikosketuksensa ihmisten käsittelyyn. Ne valikoidaan eloon jätettäviin ja teurastettaviin. Porotalous on perinteisiin pohjautuva elinkeino, jossa tiedot ja taidot kulkevat edelleen usein isältä pojalle. Yksi perinteisiin liittyvä toimenpide on joidenkin hirvaiden kastraatio. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa tulee mietittäväksi myös porojen kastraatio ja mahdollinen kivun lievitys.

Osa teurasporoista voi kävellä omin jaloin tai lyhyen kuljetuksen jälkeen teurastettavksi, mutta osalla on ennen teurastusta useita tunteja kestävä kuljetus edessään. Suomella on mahdollisuus halutessaan säätää kansallisesti maan sisäisten kuljetusten enimmäismatka-ajoista. Kun on kyse puolivilleistä eläimistä, tulisi niiden teuraskuljetuksille mielestäni säätää enimmäiskuljetusmatka-aika.

Porojen tarhoissa pitäminen on myös yleistynyt ja olosuhteet niissä vaihtelevat todella paljon. Porojen useita kuukausia tapahtuvalle tarhaukselle tulisi pohtia lainsäädäntöön vähimmäisvaatimukset. Paliskuntain yhdistys on tehnyt hyvän toimintatavan oppaan muun muassa poron talvitarhauksesta, jossa asia on jo laitettu kirjalliseen muotoon.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ota vastuu eläimestäsi!

Niskakarvani nousevat pystyyn joka ikinen kerta, kun kuulen kerrottavan eläimestä, joka ei tarvitse oikeastaan mitään hoitoa ja tulee toimeen vähällä ja on todella helppo. On toki eläinlajeja ja -rotuja, jotka vaativat vähemmän hoitotoimenpiteitä kuin toiset. Pieniä jyrsijöitä kuten hamstereita, hiiriä ja gerbiilejä pidetään yleisesti tällaisina helppoina ja myös lapsille sopivina lemmikkeinä.

Jokainen eläin vaatii kuitenkin sitoutumista sen erityistarpeisiin ja niiden täyttämiseen. Lapsen eläimestä ja sen asiallisesta hoidosta on aina viime kädessä vastuussa vanhempi. Oli eläin mikä hyvänsä, on omistajan tai hoitajan tarkistettava se ja sen olosuhteet vähintään kerran päivässä. Tarvittaessa sille annetaan ruokaa tai vettä ja sen pitopaikkaa korjataan muuten vastaamaan sen tarpeita.
 
Gerbiilityttö Naksu kurkkii kolostaan.

Erityishoitoa

Eläinmaailmasta löytyy erilaisia lajeja ja rotuja vaikka millä mitalla. Se ei tarkoita, että ne kaikki soveltuvat ihmisten kotona pidettäviksi. Muun muassa liskojen, kilpikonnien ja käärmeiden osalta on todella aiheellista etsiä tietoa jo etukäteen suunnittelemansa lajin elinolojen vaatimuksista, sillä ne poikkeavat yleensä normaalista ihmisten asuintilojen ”ilmastosta”. 

Akvaarioiden pitämistä markkinoidaan usein helppona lemmikkieläimenä. Tämä on hieman harhaanjohtavaa, sillä akvaarioharrastajan on myös perehdyttävä ihmisen elinolosuhteista merkittävästi eroavien olosuhteiden järjestämiseen lemmikilleen. Akvaariokaupoissa myytävät kalat ovat yleensä poikasia ja aikuiskoko voi olla huomattavasti suurempi. Mukava akvaarioharrastus voikin muuttua katastrofiksi, jos kalalajien valintaan ja niiden olosuhteiden hallintaan ei ole kiinnitetty huomiota.

Albiinopusukala Matilda


Sitouduthan?

Kun ottaa itselleen eläimen, lupautuu samalla huolehtimaan tästä koko sen elämän ajan. Eläintä ei saa ottaa hetken mielijohteesta hätiköiden. On mietittävä, olenko valmis antamaan tälle eläimelle sen tarvitsemat pito-olosuhteet ja hoidon koko sen elämän ajaksi. Jos vähänkin mietityttää, älä ota.

Lisää tietoa janoaville

perjantai 4. lokakuuta 2013

Mikä ihmeen eläinsuojeluasiamies?

Erinomaista maailman eläinten päivää kaikille!

Olen Sari Salminen ja koulutukseltani eläinlääkäri. Sain ilokseni aloittaa Suomen ensimmäisenä eläinsuojeluasiamiehenä elokuussa 2013. Se on reilu pari vuotta sen jälkeen, kun eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen kirjattiin hallitusohjelmaan. Koen eläinten hyvinvoinnin ja sen parantamisen sydämen asiakseni ihan koko valtakunnan tasolla.



Eläinsuojeluasiamiehen virka on maa- ja metsätalousministeriössä määräaikaisena vuoden 2015 loppuun ja sen jatkumista arvioidaan meneillään olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa.
Toimistoni sijaitsee Helsingin Yliopiston tiloissa Viikissä. Eläinten hyvinvointikeskus on naapurissa ja ympäristö erittäin maaseutumainen. Pihalla tuoksuu säilörehu ja haisee sonta. Ajoittain kuuluu lampaiden määkimistä, aivan upea paikka työskennellä.


Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät paperilla
Eläinsuojeluasiamiehen tehtävässä edistän ja parannan eläinten hyvinvointia yhteiskunnan eri osa-alueilla. Keinoja ovat seuranta, aloitteet, ehdotukset, lausunnot ja muut vaikuttamisen keinot. Olen jo ehtinyt lausua ministeriön hevostallien korkeusvaatimuksen muutosehdotuksesta, jossa tulisikin harkita erilaisia vaihtoehtoja ja ensisi­jaisesti huomioida hevosen hyvinvointiin vaikuttavat seikat.

Tehtävääni kuuluu myös tukea ja edistää eri toimijoiden kuten eläinten pitäjien, viranomaisten, tutkijoiden ja eläinsuojelujärjestöjen välistä yhteistyötä niin, että eläimet voivat paremmin. Osallistun tuotantoeläinten, seura- ja harrastuseläinten ja koe-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien sekä muihin tehtävään liittyvien työryhmien työskentelyyn.  


 ... ja todellisuudessa

Tehtävä on uusi, joten toimintatavat muokkautuvat ajan kanssa. Eläinsuojeluasiamiehenä saan vaikuttaa kaikkien eläinten hyvinvointiin. Näin ollen esille nousevat asiat voivat koskea aivan yhtä hyvin tuotanto- kuin luonnonvaraisia eläimiä. Yhden ihmisen on mahdotonta hallita kaikkea ja siksi pyrin löytämään asiantuntijoita, jotta voin pyytää heidän näkemyksiään tarvittaessa. 

Uskon yhteisen pöydän ympärillä käytävän rakentavan keskustelun voimaan. Turkiseläinten pito on ollut julkisen keskustelun kohteena todella voimakkaasti jo pitemmän aikaa. Siksi olenkin kutsunut eri toimijoiden edustajia keskustelemaan turkiseläinten hyvinvoinnin edistämisestä tiloilla.
Aion myös nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun eläinten hyvinvointiasioita. Vaikka virkani on ministeriössä, ei se tulosohjaa toimintaani, vaan toimin itsenäisesti.


Whippetini Nipsu ihailee maisemia.


En tee valvontaa
Eläinsuojeluasiamiehenä en ota kantaa yksittäisiin eläinsuojelutapauksiin, enkä tee valvontaa.
Jos havaitset huonoa eläimen pitoa, kohtelua tai käsittelyä, ole yhteydessä alueesi kunnan- tai läänineläinlääkäriin tai poliisiin

Jos haluat tuoda tietooni eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, laitapa sähköpostia tai soittele. Yhdessä saamme enemmän aikaan.