Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Neuvottelukunnat tutuksi: Tuotantoeläimet


Mitä eläinten hyvinvoinnin tai suojelun neuvottelukunnat oikein ovat? Mitä ne tekevät ja keitä niihin kuuluu? Kolmen neuvottelukunnan esittelysarja blogissa alkaa pisimpään toimineen neuvottelukunnan esiin nostamisella. 

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. Sen tehtävänä on seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin tasoa Suomessa. Seurannan pohjalta neuvottelukunta tekee kehitysehdotuksia ja antaa lausuntoja. Tavoitteena on nostaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä sekä lisätä eettistä keskustelua.

Neuvottelukunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmään kuuluvat puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 15 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Valtioneuvoston asetuksen määräämät tahot ovat:
  • Maataloustuotanto 2 hlöä
  • Vapaaehtoinen eläinsuojelutyö 2 hlöä
  • Yhteiskuntatieteellinen tutkimus 1 hlö
  • Taloustieteellinen tutkimus 1 hlö
  • Tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus 1 hlö
  • Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) 1 hlö
  • Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) 1 hlö
  • Eläinsuojeluvalvontaviranomainen 1 hlö
  • Maataloustuottajille annettava neuvonta 1 hlö
  • Elintarviketeollisuus 1 hlö
  • Kuluttajat 1 hlö
  • Vähittäiskauppa 1 hlö
  • Tuotantoeläintenpitoon liittyvä etiikka 1 hlö

Ensimmäinen neuvottelukunta asetettiin joulukuussa 2009 ja se kokoontui viimeisen kerran 20.11.2012. Nykyisen, järjestyksessään toisen neuvottelukunnan toimikaudeksi on asetettu 1.5.2013–30.4.2016.


Neuvottelukunta määrittelee eläimen hyvinvoinnin seuraavasti:

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta.

Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käytöshäiriöitä tai haittaa terveydelle, eläimen hyvinvointi heikkenee.

Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.


Tuotantoeläimiin kuuluvat eläimet, joita pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläimiä, joita pidetään tai kasvatetaan muuhun taloustuotantoon.

Neuvottelukunnan tekemä työ on näkyvimmillään sen tekemissä kannanotoissa. Ensimmäisen neuvottelukunnan kannanottoihin kuului esimerkiksi puuttuminen vasikoiden nupoutukseen (sarvenaiheiden kudoksen tuhoaminen niin, ettei eläimelle kasva sarvia). Lain mukaan toimenpide ilman puudutusta on sallittu, mutta neuvottelukunta suositteli, että toimenpide on tehtävä rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa.

Nykyinen neuvottelukunta on ottanut kantaa muun muassa eläinsuojelulain uudistustyöhön ja viimeisimmässään se ilmaisi huolensa koskien kotieläintuotannon heikkoa kannattavuutta ja tämän vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Maatalousyrittäjiä rasittaa monesti heikko toimeentulo ja suuri työmäärä, jotka yhdessä saattavat johtaa uupumiseen ja sitä kautta laiminlyönteihin eläintenpidossa. Neuvottelukunta peräänkuuluttaakin matalan kynnyksen apua, jota tulisi olla laajasti ja nopeasti saatavilla. Yrittäjän tulisi myös itse tunnistaa avun tarve ajoissa.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 1.5.2013–30.4.2016

Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan arvio
Nykyisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Peltoniemi ja varapuheenjohtaja Pirjo Kortesniemi arvioivat neuvottelukunnan toimintaa. Toiminnalla on saavutettu positiivisia tuloksia, mutta kehitettävääkin löytyy. Kortesniemen mukaan neuvottelukunnalle voitaisiin kokonaisuudessaan antaa tyydyttävä arvosana. Esimerkiksi eri tuotantosektoreiden ajankohtaisesta tilanteesta ja haasteista ei ole neuvottelukunnassa ehditty koota yhtenäistä koostetta.

Peltoniemen mukaan yhteiskunnan huono taloustilanne vaikeuttaa neuvottelukunnankin toimintaa. ”Resurssit tähän työhön ovat kovin pienet ja ministeriössäkin tuntuu leikkauslinja vallitsevan. Parhaamme tehdään koko ajan niillä resursseilla, mitä käytettävissä on.”

Kortesniemi katsoo, että taloudellisen tilanteen takia hyvinvointi on joutumassa koetukselle. Jos kokonaisuuksia ei tunneta, on hyvinvoinnin nimissä mahdollista heikentää niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointia.

”Tuotantoeläinten näkökulmasta suurin riski ovat tilat, jotka eivät selviä taloudellisesti. Niiden tuotanto olisi ajettava hallitusti alas. Näitä tiloja tulee lisää”, Kortesniemi toteaa. Peltoniemen mukaan tämä tulisi ottaa huomioon eläinsuojeluvalvonnassa. ”Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että tiloilla käyvät tahot ovat valppaina ja reagoivat, jos eläimiltä jää perushoito saamatta kriisistä johtuen. Viranomaisten pitää saada tieto näistä tilanteista, etteivät eläimet joudu talouskriisin sijaiskärsijöiksi.”

Eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista
Huonoon taloustilanteeseen liittyen myös uusi valmisteilla oleva eläinsuojelulaki mietityttää. Peltoniemen mielestä eläinsuojelulain uudistamisessa neuvottelukunnan jo valmiiksi tekemää työtä ei pidä heittää hukkaan – oli taloustilanne mikä tahansa.

”Näen, että eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista. Viime vuonna ja osittain tänä vuonna neuvottelukunta kävi läpi tärkeimmät kotieläinlajit ja niiden olennaisimmat käyttäytymistarpeet. Tätä keskustelua on jatkettava ja ehdotettava parannuksia siellä, missä puutetta on. Hyvänä konkreettisena esimerkkinä on, että kaikki pitämämme nisäkäslajit eivät vieläkään saa vapaasti vettä juodakseen.”

Kortesniemen mukaan tulevassa lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon – eläinten lisäksi – myös tuottajien näkökulma.

”Elämme todella haasteellista aikaa suomalaisen kotieläintuotannon näkökulmasta. Tässä tilanteessa sellaiset uudet määräykset, jotka sisältävät investointivaatimuksia, tulevat lopettamaan hiljattain sukupolven vaihdoksen tehneet nuoret tuottajat. Vanhat jäähdyttelijät jäävät vanhoine rakennuksineen tuottamaan niin kauan kuin siirtymäaikaa annetaan. Uusien säädöstenkin osalta vaikuttavuutta olisi osattava harkita”, Kortesniemi sanoo.

Valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita
Neuvottelukunnan tulevaisuuden haasteista molemmat ovat melko yksimielisiä.

”Vaikka juuri nyt olemme kotieläintuotannon kustannuskriisissä, ei se saa pysäyttää pitkän linjan suunnittelua ja toimintaa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Nyt pitäisi löytää valoa tähän yhteiskuntaan, myös eläintenpidon suhteen. Se tarkoittaa valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita, jotka parantavat eläinten hyvinvointia. Tämä on neuvottelukunnan intresseissä”, Peltoniemi toteaa.

Kortesniemi tukee näkemystä. Hän kuitenkin muistuttaa, että tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut eivät riipu pelkästään neuvottelukunnan toimista.

”Enpä usko, että neuvottelukunnalla juurikaan on haasteita. Kyllä ne haasteet ovat ihan muualla. Neuvottelukunnan toiminnassa olisi kuitenkin syytä käsitellä hyvinvoinnin tilannetta paremmin eri osa-alueilla tuotantosektoreittain ja todeta, millä osa-alueilla meillä on asiat hyvin ja missä on tarvetta akuutisti toimia. Positiivista palautetta nyt myös tarvittaisiin ja kipeästi”, Kortesniemi päättää.

Kuva ja teksti: Korkeakouluharjoittelija Niko Pitkonen

torstai 15. lokakuuta 2015

Ruotsalaistutkijat: Billigt kött kan stå oss dyrt!


Insändären publicerades i Hufvudstadsbladet den 14.10.2015

Alla olevan tekstin suomennos on julkaistu Eläinten hyvinvointikeskuksen blogissa

Djurskydd Leena Suojala och Mikaela Strömberg-Schalin använder Sverige som avskräckande exempel på hur det går om man har en utvecklad djurskyddslagstiftning och god djurvälfärd och varnar för hur strikt nationell djurskyddslag påverkar animalieproduktionen. De hänvisar till att Sveriges grisköttproduktion har minskat och den inte täcker mer än 60 % Sveriges självförsörjningsgrad och att resterande 40 % importeras från EU.

Om Sverige ska användas som avskräckande exempel bör korrekta siffror användas, vilka de facto är att Sverige är självförsörjande till 72 % för griskött, 70 % för kycklingkött, 90 % för konsumtionsägg och minst 90 % för konsumtionsmjölk. För nötkött ligger Sverige på ca 50 % i självförsörjningsgrad. Den import av griskött som sker kommer, som påpekats, från Tyskland, Danmark och Polen och kycklingen från Danmark. Importen av griskött har under det senaste året minskat med 10 % och svenska uppfödare av gris och nötkreatur får ett högre köttpris än övriga EU och lönsamheten för bönderna har ökat. Vi anser att 70 % självförsörjningsgrad är rimlig, då konsumentstudier visar att 30 % av befolkningen inte lägger vikt vid produktionskvalitet.

Sverige har ett starkt djurskydd, men Sverige ligger inte i toppen. World Animal Protection (2015) betygsatte 50 länder (16 europeiska) med avseende på djurskydd. För varje land bedömdes 15 indikatorer som summerades till ett betyg (A till G). Sverige erhöll i likhet med Danmark, Tyskland och Nederländerna betyget B, medan Österrike, Storbritannien och Schweiz fick A.

Sverige hade under 1960 -70-talet ett mekaniserat/industrialiserat hållande av lantbruksdjur som andra länder hade och många fortfarande har. Sverige med sitt idag goda djurskydd är ett resultat av ett målmedvetet arbete för god djurhälsa och djurhållning. Svenska veterinärer, forskare och djurnäring tog ledningen på 1980 - 90-talet för en förbättrad djuromsorg och lagar/föreskrifter stiftades som förbättrade djurhållningen. Modeller skapades med frigående djur, djur utan stympning (näbbtrimning eller svanskupering) och med låg antibiotikaanvändning. Forskning visar att dåligt djurskydd leder till sämre djurhälsa, stress och lågt immunförsvar med juverinflammationer hos kor, smågrisdiarréer och ökande antibiotikabehandling. Djur som behandlas med stora doser antibiotika medför i förlängningen förödande konsekvenser för människors hälsa. Sämre djurskydd desto högre antibiotikaförbrukning, ju större risk för antibiotikaresistens och sämre behandlingsresultat för sjuka människor.

Nordisk djurskyddsforskning ligger i framkant och nordisk djurhållning har världsrykte. Organisationen för ekonomisk kooperation och utveckling, OECD, proklamerade i sin antibiotikarapport 2015 att världens länder behöver ta efter svensk modell för djurhållning om en sänkning av antibiotikaförbrukning ska ske. Sverige har idag den lägsta antibiotikaanvändningen per kg kött i EU.

När EU närmar sig nordens djurvälfärd och restriktiva antibiotikaanvändning, bör Sverige och Finland inte försämra djurskydd och djurhälsa, vilket troligen leder till ökande antibiotikaförbrukning.

Finland och Sverige ska inte producera billig mat av tveksam kvalitet! Om livsmedel produceras på låg djurvälfärdsnivå försvinner en viktig anledning att köpa svensk eller finsk mat. Om inte djurvälfärd och låg antibiotikaanvändning är argument för att köpa finskt och svenskt, så ökar importen av mat med fortsatt utslagning av lantbruket.

Det är inte självförsörjningsgraden som Sverige och Finland ska bekymra sig om, utan risken och kostnaden för infektioner hos människor på grund av resistenta bakterier. I EU kostar årligen antibiotikaresistensen 1 500 100 000 Euro.

Vi vill därför från svenskt håll deklarera att det inte är dyrt med djurskyddsregler, tvärt om är det samhällsekonomiskt lönsamt.

Vi ska hjälpas åt att gynna nordens lantbruk, utveckla den nordiska djurvälfärden, och i övriga världen – för allas vår överlevnad.

Billigt kött kan stå oss dyrt!

Margareta Stéen, Docent, Sveriges lantbruksuniversitet (SLU)
Helena Röcklinsberg, Docent, SLU
Gunnela Ståhle, Hedersdoktor, SLU
Birgitta Staaf Larsson, Doktorand, SLU
Maria Forsberg Lönn, Biolog, SLU
Johan Beck-Friis, Informationschef, Sveriges Veterinärförbund
Mats Sjöquist, Professor, SLU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Leena Suojala och Mikaela Strömberg-Schalin svarade med följande artikel.
 
Insändären publicerades i Hufvudstadsbladet den 18.10.2015

torstai 8. lokakuuta 2015

Rotan monet roolit -seminaari 3.11.2015



Eläinsuojeluasiamies ja Eläinten hyvinvointikeskus EHK järjestävät marraskuussa Helsingin yliopistolla iltapäivästä iltaan kestävän seminaarin, jonka aiheena ovat rotat ja niiden monet roolit osana yhteiskuntaamme.

Seminaari pähkinänkuoressa:
MITÄ: Rotan monet roolit -seminaari
MILLOIN: tiistaina 3.11.2015 klo 12 - 18.30

Seminaarin esitysten diat löytyvät täältä. Eläinten hyvinvointikeskuksen kooste rotasta neurobiologian mallieläimenä löytyy täältä.

Tapahtuma on kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin ja siihen on vapaa pääsy. 

Seminaarin ohjelma

Ihmisten ja rottien välistä vuorovaikutusta voisi luonnehtia vähintäänkin monimutkaiseksi. Rotat ovat ihmiselle niin pelättyjä tuholaisia, objektiivisia koe-eläimiä kuin rakastettuja lemmikkejäkin. Entä millainen eläin ihminen on rotalle?

Tapahtuman puhujat muodostavat asiantuntemuksellaan laajapohjaisen kokonaisuuden. Seminaarissa puhutaan siitä, millainen rotta on eläinlajina, lainsäädännössä, haittaeläimenä, esiintyjänä, lemmikkinä sekä siitä millainen sen rooli on merkittävänä koe-eläimenä. Myös eettinen näkökulma on mukana.

Olet lämpimästi tervetullut kuuntelemaan ja keskustelemaan rotasta!