Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

torstai 31. joulukuuta 2015

Kiitos ja kumarrus!

On aika kiittää omalta osaltani tästä upeasta kokemuksesta! Olen saanut tehdä tätä ainutlaatuista ja aivan mahtavaa työtä vajaan kahden ja puolen vuoden ajan. Ihan jokainen hetki ei ole ollut vain nautintoa, mutta päällimmäisenä on suuren suuri kiitollisuus siitä, että olen ollut vaikuttamassa eläinten hyvinvointia parantavasti. Kiitos ihan kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyöstä ja myös niille, jotka ovat muuten olleet eläinten hyvinvointia parantamassa! Työ jatkukoon!

Oma työurani jatkuu eläinsuojelun parissa Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira) eläinsuojelulainsäädännön ja etenkin eläinkuljetusasioiden parissa. Vapaa-ajallani jatkan vielä laajemmin eläinten hyvinvointiasioiden parissa. Ajatuksiani voit jatkossa lukea henkilökohtaisesta blogistani ELIKOISTA.COM, johon kirjoitan eläimistä ja niiden hyvinvoinnista ja satunnaisesti ehkä jostain muustakin erikoisesta.

Elinkaari

Eläinasiavaltuutettu
Niin paljon on vielä tehtävää eläinten hyvinvoinnin parantamisessa eikä se työ varmasti koskaan lopukaan, joten edelleen tarvitsemme eläinasiavaltuutetun toimistoineen. Eläimet eivät voi puhua omasta puolestaan ja vaikka ne usein yrittävät jotain kertoa omalla tavallaan, tarvitaan ihmisiä, jotka "kääntävät" asiat ihmisten kielelle. Eläinasiavaltuutetun on tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä eläinten hyvinvointitutkijoiden kanssa, jotta hänen näkemyksensä perustuvat tutkittuun tietoon.

Muistoja
Kun tarkastelen aikaa taaksepäin ja muistelen, mitä kaikkea on tullut tehtyä tämän eläinsuojeluasiamiehen pestin aikana. Vaikka olen saanut apua maa- ja metsätalousministeriön Viestintäyksiköstä useaan otteeseen, on päällimmäisenä mielessäni, että viestinnän ammattilaista olisin kovasti kaivannut tuekseni, jotta eläinten hyvinvointiasioita olisi saatu tehokkaammin ihmisten saataville. Mitkään asiat eivät muutu, jollei mietitä, miten niissä voitaisiin kehittyä. Kun eläinasiavaltuutettua toimistoineen perustetaan, kerron mielelläni valmistelijoille kokemuksistani.

Reiluun kahteen vuoteen mahtuu monia tilaisuuksia, joissa olen ollut puhumassa, kuuntelemassa ja keskustelemassa. Tapaamisia sidosryhmien kanssa on ollut paljon ja ne ovat olleet työn suola. Yhdessä asioiden vieminen eteenpäin on mielestäni ainoa keino edistää asioita niin eläinten hyvinvoinnissa kuin muutenkin. Vastakkainasettelu on turhaa, sillä eläinten hyvinvointi on meidän yhteinen asia.

Neuvottelukuntien määritelmän ensimmäinen lause


Maa- ja metsätalousministeriön alla toimivat eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukunnat ovat olleet itselleni tärkeitä asiantuntijaverkostoja, sillä niissä on erittäin laajasti asiantuntemusta niiden omilta sektoreilta.

Suurimpana yksittäisenä ponnistuksena pidän keväällä 2015 järjestettyä yleisölle avointa eläinten hyvinvointiseminaaria, joka kokosi useamman sata ihmistä kuuntelemaan eläinten hyvinvointiasioita joko paikan päälle tai internetin välityksellä. Toinen yleisölle avoin seminaari pidettiin marraskuussa 2015 ja aiheena Rotan monet roolit. Näiden lisäksi oli muun muassa kaikille neuvottelukunnille yhteinen seminaari Eläinten asema ja arvo yhteiskunnassa, jonka aiheita toivon neuvottelukuntien työstävän vielä omassa toiminnassaan myöhemmin. Kaikissa seminaareissa oli yhteistyökumppaneina myös Eläinten hyvinvointikeskus EHK.

Ilokseni sain avukseni yliopistoharjoittelijoita ja kyllä se vaan on niin, että näiden henkilöiden tapauksessa yksi plus yksi teki tiiviin tiimimme työskentelystä kolminkertaisen. Kiitos Satu, Marisa ja Niko! Erityisen iloinen olen näistä eri eläinryhmien pidon vertailuesitteistä, joita he tekivät kanalatyypeistä, sianlihantuotannosta, broilerinlihantuotannosta ja vasikoiden pidosta. Tutustukaapa näihin ihan rauhassa!


Eläinsuojeluasiamiehen taival päättyy siis toistaiseksi, mutta työn tarve ei ole päättynyt ja työtä jatketaan monilla eri osa-alueilla. Uusi vuosi 2016 tuo uusia tuulia, jotka kuljettavat meitä eteenpäin ja toivon mukaan kohti valoisia aikoja.

Hyvää jatkoa toivottaen
Sari

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulutervehdys!

 

Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

 

~ Eläinsuojeluasiamies Sari ~


Itsenäisyyspäivän juhlissa Linnassa edustaneen kanan kavereita!




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Eläinasiavaltuutettu tulevaisuudessa

Eläinasiavaltuutettu kuvaisi eläinsuojeluasiamiestä paremmin tehtävänkuvaa, jonka toimiala eläinten hyvinvoinnin parantamisessa on laaja. Tehtävä ei rajoitu pelkästään eläinten suojeluun, vaan siinä tarkastellaan eläinten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Toimialaan kuuluvat kaikki eläinlajit ja -ryhmät, joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä. Näitä ovat muun muassa tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävät eläimet, seura- ja harrastuseläimet, tuotantoeläimet sekä luonnonvaraiset eläimet silloin, kun ihmisen toiminta kohdistuu niihin kuten loukkaantuneiden eläinten kohdalla tai metsästyksessä.

Itsenäinen viranomainen
Eläinasiavaltuutetun tulisi olla itsenäinen valtion viranomainen, jonka asema olisi mahdollisimman riippumaton, jotta hän voisi suorittaa tehtävänsä itsenäisesti. Eläinasiavaltuutetun tehtävä ei muuttaisi eläinsuojeluvalvontaa tekevien viranomaisten toimivaltaa tai tehtäviä, vaan se täydentäisi niitä. Eläinasiavaltuutettu vaikuttaisi jälkikäteisen valvonnan sijasta ennalta eläinten hyvinvointia parantavasti. Eläinasiavaltuutetun tehtävä painottuisi erityisesti yleisen tason vaikuttamiseen. Eläinasiavaltuutettu olisi jäsenenä eläinten hyvinvointia ja suojelua koskevissa neuvottelukunnissa ja työryhmissä.

Eläinasiavaltuutetun tehtävänä olisi yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialansa sidosryhmien, tutkijoiden, toimijoiden ja järjestöjen kanssa edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia. Eläinasiavaltuutetun tulisi arvioida eläinten hyvinvointia yleisesti sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Eläinasiavaltuutetun tulisi aloittein, neuvoin, ohjein ja suosituksin kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja luoda yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille. Eläinasiavaltuutetun tulisi välittää tietoa eläinten hyvinvoinnista ja sen edellytyksistä eläinten kanssa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle.

Eläinasiavaltuutetun tehtävä vastaisi lapsiasiavaltuutetun tehtävää enemmän kuin muiden valtuutettujen, sillä kumpikaan ei tee valvontaa tai hoida yksittäisiä tapauksia. Eläinasiavaltuutetun tehtävä eroaisi lapsiasiavaltuutetun tehtävästä siinä, ettei eläinasiavaltuutettu ajaisi ihmisten oikeuksien kaltaisten eläinten oikeuksien huomioimista, vaan eläinasiavaltuutetun tehtävä olisi nimenomaan eläinten hyvinvoinnin parantaminen.

Eläinasiavaltuutetun toimisto ja resurssit
Eläinasiavaltuutetulla olisi oma toimisto. Ottaen huomioon eläinasiavaltuutetun toimialueeseen kuuluvien asioiden laajuuden ja niiden ulottumisen useille eri yhteiskunnan alueille valtuutetulla tulisi olla käytettävissä tehtäviensä asianmukaiseksi ja tehokkaaksi hoitamiseksi riittävät resurssit. Eläinasiavaltuutetun tulisi laajalti hyödyntää olemassa olevia asiantuntijaverkostoja kuten maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimivia eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukuntia sekä Helsingin yliopistolla toimivaa Eläinten hyvinvointikeskusta.

Laki eläinasiavaltuutetusta
Eläinasiavaltuutetusta tulisi säätää omalla lailla niin kuin muistakin valtuutetuista on säädetty. Laissa tulisi säätää eläinasiavaltuutetun tehtävistä, toimintakertomuksesta ja -suunnitelmasta sekä valtuutetun toimistosta ja tiedonsaantioikeudesta. Lisäksi tulisi harkita, olisiko tarpeen säätää myös eläineettisestä neuvottelukunnasta, joka toimisi eläinasiavaltuutetun apuna eläinten hyvinvoinnin edistämistä ja parantamista sekä yhteistyön parantamista koskevissa asioissa. Laissa säädetyistä asioista säädettäisiin yksityiskohtaisemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kaikki valtion valtuutetut on vuoden 2015 alusta alkaen koottu oikeusministeriön hallinnonalalle, jotta niiden yhteistyö olisi toiminnallisesti tiiviimpää ja siitä voisi olla hyötyä esimerkiksi viestinnässä ja vaikuttamisessa. Lisäksi siitä on arvioitu olevan hyötyä ministeriötason hallinnointiin liittyvissä tehtävissä. Eläinasiavaltuutettu olisi edellä mainituista syistä tarkoituksenmukaisinta sijoittaa muiden valtuutettujen kanssa oikeusministeriön yhteyteen, vaikka sen toiminnan kohderyhmä on eri kuin muiden valtuutettujen. Etuna olisi yhtenäisten hallinnollisten toimintatapojen lisäksi siinä, että eläinasiavaltuutettu olisi selkeästi erillään eläimiä koskevia säädöksiä valmistelevasta ministeriöstä.

Loppusanat
Eläinten ja niiden hyvinvoinnin puolestapuhujaa tarvitaan edelleen. Tarve ei ole poistunut näiden reilun kahden vuoden aikana, kun eläinsuojeluasiamiehen virka on ollut olemassa. Itse asiassa tällä hetkellä eläinten hyvinvoinnin aktiivista huomioon ottajaa ja asioiden yleiseen keskusteluun nostajaa yhteiskunnassa tarvitaan jopa aiempaa enemmän, kun taloudelliset arvot ovat nousseet asenteissa todella voimakkaasti. Tällöin ne, jotka eivät pysty tuomaan näkökulmiaan poliittiseen päätöksen tekoon, saattavat jäädä huomioon ottamatta.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Neuvottelukunnat tutuksi: Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta


Vuonna 2014 Suomessa käytettiin yhteensä 145 542 eläintä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin. Eniten käytettyjen eläinten joukossa olivat hiiret, kalat ja rotat. Maa- ja metsätalousministeriön apuna koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja parantamiseksi toimii tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta, Tokes. Sen toiminta voidaan tiivistää niin sanottujen 3 R:n periaatteiden edistämiseen.

  • Replacement (Korvaaminen)
  • Reduction (Vähentäminen)
  • Refinement (Menetelmien parantaminen)

Ensimmäisen periaatteen mukaisesti tutkimustyössä pyritään käyttämään muita luotettavia menetelmiä, joihin ei liity elävien eläinten käyttöä. Toisen periaatteen mukaisesti kokeissa käytetään niin vähän eläimiä kuin mahdollista. Kolmannen kohdan tavoitteena on kehittää menetelmiä niin, että eläimille aiheutuva kärsimys vältetään tai vähintään minimoidaan.


Neuvottelukunta asetetaan kerrallaan viideksi vuodeksi ja sen jäsenet edustavat asiantuntemuksellaan aihealueen keskeisimpiä tahoja. Ryhmään kuuluu puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja eläinsuojeluasiamiehen lisäksi 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Nykyinen kokoonpano on järjestyksessään ensimmäinen. Se asetettiin 1.8.2013 ja toiminta jatkuu vuoteen 2018 asti.

Neuvottelukunnan jäsenet ja mitä he edustavat

Merkittävä keskustelufoorumi
Neuvottelukunnan puheenjohtaja Outi Vainio-Kivinen arvioi neuvottelukunnan toimintaa. Vainio-Kivinen näkee toimikunnan merkittävänä eri näkemyksiä edustavana keskustelufoorumina ja monipuolisen koe-eläintietouden välittäjänä yhteiskunnassa. Erittäin hyvänä kehityksenä hän kokee koe-eläinten hyvinvoinnin tulemisen osaksi yleisempää eläinten hyvinvointikeskustelua, sillä aiemmin julkinen keskustelu on painottunut ensisijaisesti tuotantoeläimiin ja viime vuosina myös lemmikkeihin.

Toimikaudesta on takana vasta puolet, minkä takia on liian varhaista arvioida neuvottelukunnan kokonaisvaltaista onnistumista. Kuitenkin jo nyt voidaan havaita työskentelyn olevan määrätietoista hyvinvoinnin kehittämistä. Erityisen hyvin on onnistuttu puhaltamaan yhteen hiileen jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Mukana on eläimiä käyttäviä tutkijoita, vaihtoehtoisten menetelmien kehittäjiä, eläintensuojelijoita ja viranomaisia. Näen neuvottelukunnan tähänastisen onnistumisen siinä, että kaikista esiin tulleista asioista on kyetty keskustelemaan ja löytämään sellainen ymmärrys, joka on voitu kirjata yhteiseksi mielipiteeksi”, Vainio-Kivinen sanoo.

Ensimmäinen laatuaan
Koska neuvottelukunta on Suomessa ensimmäinen, toimenkuvaan kuuluu perustavanlaatuisia tilannekatsauksia, joiden tehtävänä on antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat koe-eläinten hyvinvoinnin seurantaan tulevaisuudessa. ”Nykyisen tilan toteaminen on perustaso, johon tulevia edistysaskeleita on tarkoitus verrata.”

Koe-eläinten suojelun kannalta Suomessa on menty eteenpäin viimeisten vuosien aikana, mutta parannettavakin on. Vainio-Kivisen mukaan eniten tehtävää ja kehitettävää on eläinten korvaamiseen ja vähentämiseen liittyvissä periaatteissa.

”Lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä käytetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin mahdollisimman vähäinen määrä. Kaikkia mahdollisuuksia eläinten määrän vähentämiseksi ei välttämättä ole vielä tunnistettu.”

Suomessa käytetyimpiä koe-eläimiä ovat hiiret. Vaikka niiden käyttömääriä on vähennetty, samanaikaisesti muiden lajien, kuten kalojen käyttö on lisääntynyt. Tällöin ei välttämättä voida puhua määrien vähenemisestä yleisellä tasolla. Mikä yhtäällä vähenee, näyttäisi lisääntyvän toisaalla. Koe-eläinten käyttömäärät löytyvät entisen eläinkoelautakunnan ja nykyisen hankelupalautakunnan sivuilta.


On kuitenkin muistettava, että neuvottelukunta on ollut toiminnassa vasta kaksi vuotta. Neuvottelukunnan työ on luonteeltaan erittäin pitkäjänteistä, mutta vastaavasti tulokset ovat kauaskantoisia. Vaikka kaikkia mahdollisuuksia määrien vähentämiseksi ei ole vielä tunnistettu, se ei tarkoita, että asian eteen ei tehtäisi määrätietoista työtä.

Teksti ja kuvat harjoittelija Niko Pitkonen

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Neuvottelukunnat tutuksi: Seura- ja harrastuseläimet


Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön avustavana ja neuvoa antavana tahona näiden eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. 

Mitä neuvottelukunta tekee ja millä kokoonpanolla?

Neuvottelukunnan asettamisesta ja kokoonpanosta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jäsenet nimitetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen neuvottelukunta toimi 1.10.2011–30.9.2014 ja nykyinen neuvottelukunta on nimitetty ajalle 16.2.2015–15.2.2018.

Ryhmään kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Kokoonpano perustuu aihealuetta koskevaan laaja-alaiseen tietämykseen.

Seura- ja harrastuseläimiin kuuluvat koirat, kissat ja muut pienikokoiset eläimet, joita pidetään seuran, harrastuksen, kasvatuksen ja myymisen takia. Myös hevoset luetaan harrastuseläimiksi, vaikka ne eivät kovin pieniä olekaan.

Neuvottelukuntaan nimentyt henkilöt

Neuvottelukunnan kannanottoja
Neuvottelukunnan toiminta näkyy parhaiten sen tekemien kannanottojen kautta. Ensimmäinen neuvottelukunta otti kantaa muun muassa eläinten terveyttä heikentävään jalostukseen vuonna 2014. Esimerkiksi kissoilla ja koirilla jalostuksesta johtuvia ongelmia ovat pienikalloisuus, lyhytkuonoisuus ja -raajaisuus. Neuvottelukunta muistutti, että jalostuksen ongelmissa on kiinnitettävä huomiota myös eläimen psyykkisiin ominaisuuksiin esimerkiksi liiallinen arkuus tai aggressiivisuus heikentää eläimen hyvinvointia. Vastuu siitä, millä eläimillä teetetään jälkeläisiä, on pääasiassa omistajalla ja kasvattajalla. Myös ostaja voi toiminnallaan vaikuttaa, sillä valistunut asiakas ei tietoisesti hanki eläintä, joka kärsii jalostuksen aiheuttamista ongelmista.


Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan näkemyksiä
Nykyinen puheenjohtaja Mika Leppinen ja varapuheenjohtaja Laura Hänninen ovat molemmat tyytyväisiä neuvottelukunnan toimintaan. Neuvottelukunta on saanut kantojaan varsin hyvin näkyviin ja sen työskentely on ollut verrattain mutkatonta jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Vaikka neuvottelukunnassa on jäseniä monenlaisista taustaryhmistä, niin olen kokenut, että kaikki ovat aidosti eläinten puolella ja pohtivat asioita juuri eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta” Leppinen aloittaa.

Toiminta on ollut ajoittain työlästä, sillä neuvottelukunnalla on ollut paljon tehtävää esimerkiksi uuteen valmisteilla olevaan eläinsuojelulakiin liittyen. Lakiluonnoksen piti alun perin valmistua vuoden 2015 aikana, mutta käytännössä se näyttäisi viivästyvän ainakin vuoden 2016 puolelle. Vaikka lain sisältö on vielä auki, asian eteen tehdään töitä koko ajan.

Leppinen toteaa ”Eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus rytmittää tällä hetkellä myös neuvottelukunnan työtä, joten jonkinasteista ”pakkotahtisuutta” on havaittavissa”.

Kaikki eläinlajit huomioitava
Seura- ja harrastuseläiminä käytettyjä lajeja on olemassa lukuisia. Hännisen mielestä on tärkeää varmistaa, että kaikki tahot otettaisiin tasapuolisesti huomioon. ”Haasteena on ymmärtää ja tuoda esiin koko harraste- ja urheilueläinten kirjo, ja niihin liittyvät hyvinvointitekijät. Priorisointi on aina vaikeaa, eikä jonkun eläinryhmän hyvinvointihaasteita voi vähätellä jonkun toisen kustannuksella.” 

Leppinen tukee tätä näkemystä. ”Eläinten hyvinvoinnin haasteet eivät rajaudu pelkästään koiriin, kissoihin ja hevosiin, vaan omat hyvinvointiongelmansa on myös monilla eksoottisilla lajeilla, jyrsijöillä, kaloilla ja niin edelleen”.

Lemmikkieläinten suosio kasvaa kokoajan ja myös lemmikkeinä pidettävien eläinten määrä näyttäisi 2000-luvun aikana lisääntyneen merkittävästi. Leppisen mukaan tämä luonnollisesti kasvattaa tarvetta kaikelle eläintenpitoon ja hyvinvointiin liittyvälle tiedolle ja asettaa vaatimuksia myös ihmisille. ”En halua nostaa yhtä ongelmaa ylitse muiden, mutta yleishuomiona sanoisin, että lajinomaisten tarpeiden täyttämisessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä on edelleen runsaasti sarkaa kynnettävänä.”

Hänninen muistuttaa lisäksi, että lemmikkieläimen fyysinen terveys ei ole ainoa hyvinvoinnin mittari. ”Olisi tärkeää saada ihmiset havahtumaan, että eläimet tarvitsevat myös lajille tyypillistä tekemistä: niiden hyvinvointi ei ole optimaalinen, vaikka ne kuinka terveinä ja hyvin ruokittuina säilöttäisiin ihmisen huomassa turvassa. Eläinten hyvinvointi ei ole vain negatiivisten tekijöiden poistamista vaan positiivisten kokemusten lisäämistä”.

Kuvat ja teksti: Niko Pitkonen

torstai 5. marraskuuta 2015

Eläinten hyvinvoinnissa on parantamista

Viime viikon uutisanti oli ikävää seurattavaa. Eläinten lain vastainen kohtelu teurastamoilla ja tuotantotiloilla nosti monien niskakarvat pystyyn ja ihmiset olivat raivoissaan. Se on ymmärrettävää, sillä eläinten huono kohtelu ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Katsellessani videoita nousi itselleni mieleen ajatus, he eivät tiedä, mitä tekevät. Nämä lainsäädännön vastaiset toimet olivat järkyttäviä ja niihin tulee puuttua.

Toivon kuitenkin, pääsemme eteenpäin ja keskusteltaisiin siitä, millaista eläinten pitoa ylipäätään meillä Suomessa halutaan olevan. Eläinsuojelulain uudistus ei suoraan vaikuta lainsäädännön vastaisesti toimiviin henkilöihin, vaan nyt halutaan parantaa eläinten hyvinvointia kokonaisuutena. Eläinten hyvinvointi on enemmän kuin vain eläinten suojelemista kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Paljon vähemmälle huomiolle kuin nämä eläinten lain vastaista kohtelua käsitelleet ohjelmat jäi ikävä kyllä ruotsinkielinen Spotlight, jonka otsikko on "Eläinsuojelulaki hakee sponsoria" ja joka on tekstitetty suomeksi. Onneksi sen pariin voi ja kannattaa nyt palata. Siinä näytetään sitä todellisuutta, miltä lehmän elämä näyttää parsinavetassa ja esimerkiksi emakon elämä sikalassa. Siinä ei ole kauhistelua tai lainsäädännön vastaista toimintaa, joten sen uskaltaa herkemmätkin ihmiset katsoa.

Eläinten hyvinvoinnin määritelmä


Ohjelmassa ollaan mielestäni eläinten pidon ytimessä. Osa eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävistä asioista maksaa ja osa ei, kuten eläinten kohtelu. Edellä mainitussa ohjelmassa kumpikin tuottajista arveli, että eläimen hyvinvoinnin kannalta lisätila ja vapaus liikkua enemmän olisivat hyväksi. Ymmärrän hyvin, että taloudellinen tilanne on nyt heikko, mutta lainsäädännön vaatimuksille on tarkoitus asettaa siirtymäajat, jolloin kustannuksiin voidaan varautua pitkällä aikavälillä.

Tuottajajärjestöt ovat puhuneet vapaaehtoisista toimista eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kaipaisin kovasti konkreettisia esimerkkejä ja ehdotuksia aiheesta. Voitaisiinko meilläkin lähteä siitä, että asetettaisiin tavoitteita eläinten hyvinvoinnin parantamiseen? Sovittaisiin yhdessä esimerkiksi, että tiettyyn ajankohtaan mennessä tietty osa emakoista, jollei kaikki, porsii vapaana eikä häkissä. Tehtäisiin yhdessä töitä sen eteen, että erityisesti eläinten hyvinvointiin panostavien tuottajien työtä arvostettaisiin ja siitä saisi lisäkorvausta muualtakin kuin valtiolta hyvinvointikorvauksena.

Suomella on hyvät mahdollisuudet olla eläinten hyvinvoinnin edelläkävijä ja esimerkkimaa aivan kuten olemme maailman huippua eläinten terveyden ja lääkkeiden vähäisen käytön osalta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että vapaaehtoisia toimia. Lainsäädännöllä taattaisiin kaikille eläimille vähintään niiden tärkeimpien tarpeiden tyydyttyminen. Eläinten hyvinvoinnin markkina-arvo on huomattu useissa Euroopan maissa ja sen eteen on alettu siellä tehdä töitä. Meillä ei ole varaa jättäytyä jälkijunaan.

Jos eläinsuojelulaista tehdään tynkä, joka ei käytännössä tule muuttamaan mitään eläinten pidossa, on työhön käytetty aika osittain hukkaan heitettyä. Laaja-alaisen valmistelun tarkoituksena on nimenomaan ollut, että sen avulla keskustelua lain sisällöstä on käyty jatkuvasti useiden sidosryhmien kanssa yhdessä ja samassa pöydässä eli ohjausryhmässä, jonka pöytäkirjat löytyvät täältä. Ohjausryhmän työskentelyn aikana en tiedä, että pöytäkirjaan olisi kirjattu eriäviä mielipiteitä, vaikka puheenjohtaja olisi asiasta erikseenkin kysynyt.

Eläinten hyvinvointikeskus EHK kirjoittaa blogissaan eläinsuojelulakiuudistuksen ohjausryhmässä käsitellyistä asioista.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Neuvottelukunnat tutuksi: Tuotantoeläimet


Mitä eläinten hyvinvoinnin tai suojelun neuvottelukunnat oikein ovat? Mitä ne tekevät ja keitä niihin kuuluu? Kolmen neuvottelukunnan esittelysarja blogissa alkaa pisimpään toimineen neuvottelukunnan esiin nostamisella. 

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. Sen tehtävänä on seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin tasoa Suomessa. Seurannan pohjalta neuvottelukunta tekee kehitysehdotuksia ja antaa lausuntoja. Tavoitteena on nostaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä sekä lisätä eettistä keskustelua.

Neuvottelukunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ryhmään kuuluvat puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 15 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Valtioneuvoston asetuksen määräämät tahot ovat:
  • Maataloustuotanto 2 hlöä
  • Vapaaehtoinen eläinsuojelutyö 2 hlöä
  • Yhteiskuntatieteellinen tutkimus 1 hlö
  • Taloustieteellinen tutkimus 1 hlö
  • Tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus 1 hlö
  • Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) 1 hlö
  • Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) 1 hlö
  • Eläinsuojeluvalvontaviranomainen 1 hlö
  • Maataloustuottajille annettava neuvonta 1 hlö
  • Elintarviketeollisuus 1 hlö
  • Kuluttajat 1 hlö
  • Vähittäiskauppa 1 hlö
  • Tuotantoeläintenpitoon liittyvä etiikka 1 hlö

Ensimmäinen neuvottelukunta asetettiin joulukuussa 2009 ja se kokoontui viimeisen kerran 20.11.2012. Nykyisen, järjestyksessään toisen neuvottelukunnan toimikaudeksi on asetettu 1.5.2013–30.4.2016.


Neuvottelukunta määrittelee eläimen hyvinvoinnin seuraavasti:

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta.

Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käytöshäiriöitä tai haittaa terveydelle, eläimen hyvinvointi heikkenee.

Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.


Tuotantoeläimiin kuuluvat eläimet, joita pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläimiä, joita pidetään tai kasvatetaan muuhun taloustuotantoon.

Neuvottelukunnan tekemä työ on näkyvimmillään sen tekemissä kannanotoissa. Ensimmäisen neuvottelukunnan kannanottoihin kuului esimerkiksi puuttuminen vasikoiden nupoutukseen (sarvenaiheiden kudoksen tuhoaminen niin, ettei eläimelle kasva sarvia). Lain mukaan toimenpide ilman puudutusta on sallittu, mutta neuvottelukunta suositteli, että toimenpide on tehtävä rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa.

Nykyinen neuvottelukunta on ottanut kantaa muun muassa eläinsuojelulain uudistustyöhön ja viimeisimmässään se ilmaisi huolensa koskien kotieläintuotannon heikkoa kannattavuutta ja tämän vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Maatalousyrittäjiä rasittaa monesti heikko toimeentulo ja suuri työmäärä, jotka yhdessä saattavat johtaa uupumiseen ja sitä kautta laiminlyönteihin eläintenpidossa. Neuvottelukunta peräänkuuluttaakin matalan kynnyksen apua, jota tulisi olla laajasti ja nopeasti saatavilla. Yrittäjän tulisi myös itse tunnistaa avun tarve ajoissa.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 1.5.2013–30.4.2016

Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan arvio
Nykyisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Peltoniemi ja varapuheenjohtaja Pirjo Kortesniemi arvioivat neuvottelukunnan toimintaa. Toiminnalla on saavutettu positiivisia tuloksia, mutta kehitettävääkin löytyy. Kortesniemen mukaan neuvottelukunnalle voitaisiin kokonaisuudessaan antaa tyydyttävä arvosana. Esimerkiksi eri tuotantosektoreiden ajankohtaisesta tilanteesta ja haasteista ei ole neuvottelukunnassa ehditty koota yhtenäistä koostetta.

Peltoniemen mukaan yhteiskunnan huono taloustilanne vaikeuttaa neuvottelukunnankin toimintaa. ”Resurssit tähän työhön ovat kovin pienet ja ministeriössäkin tuntuu leikkauslinja vallitsevan. Parhaamme tehdään koko ajan niillä resursseilla, mitä käytettävissä on.”

Kortesniemi katsoo, että taloudellisen tilanteen takia hyvinvointi on joutumassa koetukselle. Jos kokonaisuuksia ei tunneta, on hyvinvoinnin nimissä mahdollista heikentää niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointia.

”Tuotantoeläinten näkökulmasta suurin riski ovat tilat, jotka eivät selviä taloudellisesti. Niiden tuotanto olisi ajettava hallitusti alas. Näitä tiloja tulee lisää”, Kortesniemi toteaa. Peltoniemen mukaan tämä tulisi ottaa huomioon eläinsuojeluvalvonnassa. ”Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että tiloilla käyvät tahot ovat valppaina ja reagoivat, jos eläimiltä jää perushoito saamatta kriisistä johtuen. Viranomaisten pitää saada tieto näistä tilanteista, etteivät eläimet joudu talouskriisin sijaiskärsijöiksi.”

Eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista
Huonoon taloustilanteeseen liittyen myös uusi valmisteilla oleva eläinsuojelulaki mietityttää. Peltoniemen mielestä eläinsuojelulain uudistamisessa neuvottelukunnan jo valmiiksi tekemää työtä ei pidä heittää hukkaan – oli taloustilanne mikä tahansa.

”Näen, että eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista. Viime vuonna ja osittain tänä vuonna neuvottelukunta kävi läpi tärkeimmät kotieläinlajit ja niiden olennaisimmat käyttäytymistarpeet. Tätä keskustelua on jatkettava ja ehdotettava parannuksia siellä, missä puutetta on. Hyvänä konkreettisena esimerkkinä on, että kaikki pitämämme nisäkäslajit eivät vieläkään saa vapaasti vettä juodakseen.”

Kortesniemen mukaan tulevassa lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon – eläinten lisäksi – myös tuottajien näkökulma.

”Elämme todella haasteellista aikaa suomalaisen kotieläintuotannon näkökulmasta. Tässä tilanteessa sellaiset uudet määräykset, jotka sisältävät investointivaatimuksia, tulevat lopettamaan hiljattain sukupolven vaihdoksen tehneet nuoret tuottajat. Vanhat jäähdyttelijät jäävät vanhoine rakennuksineen tuottamaan niin kauan kuin siirtymäaikaa annetaan. Uusien säädöstenkin osalta vaikuttavuutta olisi osattava harkita”, Kortesniemi sanoo.

Valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita
Neuvottelukunnan tulevaisuuden haasteista molemmat ovat melko yksimielisiä.

”Vaikka juuri nyt olemme kotieläintuotannon kustannuskriisissä, ei se saa pysäyttää pitkän linjan suunnittelua ja toimintaa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Nyt pitäisi löytää valoa tähän yhteiskuntaan, myös eläintenpidon suhteen. Se tarkoittaa valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita, jotka parantavat eläinten hyvinvointia. Tämä on neuvottelukunnan intresseissä”, Peltoniemi toteaa.

Kortesniemi tukee näkemystä. Hän kuitenkin muistuttaa, että tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut eivät riipu pelkästään neuvottelukunnan toimista.

”Enpä usko, että neuvottelukunnalla juurikaan on haasteita. Kyllä ne haasteet ovat ihan muualla. Neuvottelukunnan toiminnassa olisi kuitenkin syytä käsitellä hyvinvoinnin tilannetta paremmin eri osa-alueilla tuotantosektoreittain ja todeta, millä osa-alueilla meillä on asiat hyvin ja missä on tarvetta akuutisti toimia. Positiivista palautetta nyt myös tarvittaisiin ja kipeästi”, Kortesniemi päättää.

Kuva ja teksti: Korkeakouluharjoittelija Niko Pitkonen

torstai 15. lokakuuta 2015

Ruotsalaistutkijat: Billigt kött kan stå oss dyrt!


Insändären publicerades i Hufvudstadsbladet den 14.10.2015

Alla olevan tekstin suomennos on julkaistu Eläinten hyvinvointikeskuksen blogissa

Djurskydd Leena Suojala och Mikaela Strömberg-Schalin använder Sverige som avskräckande exempel på hur det går om man har en utvecklad djurskyddslagstiftning och god djurvälfärd och varnar för hur strikt nationell djurskyddslag påverkar animalieproduktionen. De hänvisar till att Sveriges grisköttproduktion har minskat och den inte täcker mer än 60 % Sveriges självförsörjningsgrad och att resterande 40 % importeras från EU.

Om Sverige ska användas som avskräckande exempel bör korrekta siffror användas, vilka de facto är att Sverige är självförsörjande till 72 % för griskött, 70 % för kycklingkött, 90 % för konsumtionsägg och minst 90 % för konsumtionsmjölk. För nötkött ligger Sverige på ca 50 % i självförsörjningsgrad. Den import av griskött som sker kommer, som påpekats, från Tyskland, Danmark och Polen och kycklingen från Danmark. Importen av griskött har under det senaste året minskat med 10 % och svenska uppfödare av gris och nötkreatur får ett högre köttpris än övriga EU och lönsamheten för bönderna har ökat. Vi anser att 70 % självförsörjningsgrad är rimlig, då konsumentstudier visar att 30 % av befolkningen inte lägger vikt vid produktionskvalitet.

Sverige har ett starkt djurskydd, men Sverige ligger inte i toppen. World Animal Protection (2015) betygsatte 50 länder (16 europeiska) med avseende på djurskydd. För varje land bedömdes 15 indikatorer som summerades till ett betyg (A till G). Sverige erhöll i likhet med Danmark, Tyskland och Nederländerna betyget B, medan Österrike, Storbritannien och Schweiz fick A.

Sverige hade under 1960 -70-talet ett mekaniserat/industrialiserat hållande av lantbruksdjur som andra länder hade och många fortfarande har. Sverige med sitt idag goda djurskydd är ett resultat av ett målmedvetet arbete för god djurhälsa och djurhållning. Svenska veterinärer, forskare och djurnäring tog ledningen på 1980 - 90-talet för en förbättrad djuromsorg och lagar/föreskrifter stiftades som förbättrade djurhållningen. Modeller skapades med frigående djur, djur utan stympning (näbbtrimning eller svanskupering) och med låg antibiotikaanvändning. Forskning visar att dåligt djurskydd leder till sämre djurhälsa, stress och lågt immunförsvar med juverinflammationer hos kor, smågrisdiarréer och ökande antibiotikabehandling. Djur som behandlas med stora doser antibiotika medför i förlängningen förödande konsekvenser för människors hälsa. Sämre djurskydd desto högre antibiotikaförbrukning, ju större risk för antibiotikaresistens och sämre behandlingsresultat för sjuka människor.

Nordisk djurskyddsforskning ligger i framkant och nordisk djurhållning har världsrykte. Organisationen för ekonomisk kooperation och utveckling, OECD, proklamerade i sin antibiotikarapport 2015 att världens länder behöver ta efter svensk modell för djurhållning om en sänkning av antibiotikaförbrukning ska ske. Sverige har idag den lägsta antibiotikaanvändningen per kg kött i EU.

När EU närmar sig nordens djurvälfärd och restriktiva antibiotikaanvändning, bör Sverige och Finland inte försämra djurskydd och djurhälsa, vilket troligen leder till ökande antibiotikaförbrukning.

Finland och Sverige ska inte producera billig mat av tveksam kvalitet! Om livsmedel produceras på låg djurvälfärdsnivå försvinner en viktig anledning att köpa svensk eller finsk mat. Om inte djurvälfärd och låg antibiotikaanvändning är argument för att köpa finskt och svenskt, så ökar importen av mat med fortsatt utslagning av lantbruket.

Det är inte självförsörjningsgraden som Sverige och Finland ska bekymra sig om, utan risken och kostnaden för infektioner hos människor på grund av resistenta bakterier. I EU kostar årligen antibiotikaresistensen 1 500 100 000 Euro.

Vi vill därför från svenskt håll deklarera att det inte är dyrt med djurskyddsregler, tvärt om är det samhällsekonomiskt lönsamt.

Vi ska hjälpas åt att gynna nordens lantbruk, utveckla den nordiska djurvälfärden, och i övriga världen – för allas vår överlevnad.

Billigt kött kan stå oss dyrt!

Margareta Stéen, Docent, Sveriges lantbruksuniversitet (SLU)
Helena Röcklinsberg, Docent, SLU
Gunnela Ståhle, Hedersdoktor, SLU
Birgitta Staaf Larsson, Doktorand, SLU
Maria Forsberg Lönn, Biolog, SLU
Johan Beck-Friis, Informationschef, Sveriges Veterinärförbund
Mats Sjöquist, Professor, SLU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Leena Suojala och Mikaela Strömberg-Schalin svarade med följande artikel.
 
Insändären publicerades i Hufvudstadsbladet den 18.10.2015