Neuvottelukunnat tutuksi: Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta

Vuonna 2014 Suomessa käytettiin yhteensä 145 542 eläintä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin. Eniten käytettyjen eläinten joukossa olivat hiiret, kalat ja rotat. Maa- ja metsätalousministeriön apuna koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja parantamiseksi toimii tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta, Tokes. Sen toiminta voidaan tiivistää niin sanottujen 3 R:n periaatteiden edistämiseen.

• Replacement (Korvaaminen)
• Reduction (Vähentäminen)
• Refinement (Menetelmien parantaminen)

Ensimmäisen periaatteen mukaisesti tutkimustyössä pyritään käyttämään muita luotettavia menetelmiä, joihin ei liity elävien eläinten käyttöä. Toisen periaatteen mukaisesti kokeissa käytetään niin vähän eläimiä kuin mahdollista. Kolmannen kohdan tavoitteena on kehittää menetelmiä niin, että eläimille aiheutuva kärsimys vältetään tai vähintään minimoidaan.

Neuvottelukunta asetetaan kerrallaan viideksi vuodeksi ja sen jäsenet edustavat asiantuntemuksellaan aihealueen keskeisimpiä tahoja. Ryhmään kuuluu puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja eläinsuojeluasiamiehen lisäksi 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Nykyinen kokoonpano on järjestyksessään ensimmäinen. Se asetettiin 1.8.2013 ja toiminta jatkuu vuoteen 2018 asti.

Neuvottelukunnan jäsenet ja mitä he edustavat

Merkittävä keskustelufoorumi

Neuvottelukunnan puheenjohtaja Outi Vainio-Kivinen arvioi neuvottelukunnan toimintaa. Vainio-Kivinen näkee toimikunnan merkittävänä eri näkemyksiä edustavana keskustelufoorumina ja monipuolisen koe-eläintietouden välittäjänä yhteiskunnassa. Erittäin hyvänä kehityksenä hän kokee koe-eläinten hyvinvoinnin tulemisen osaksi yleisempää eläinten hyvinvointikeskustelua, sillä aiemmin julkinen keskustelu on painottunut ensisijaisesti tuotantoeläimiin ja viime vuosina myös lemmikkeihin.

Toimikaudesta on takana vasta puolet, minkä takia on liian varhaista arvioida neuvottelukunnan kokonaisvaltaista onnistumista. Kuitenkin jo nyt voidaan havaita työskentelyn olevan määrätietoista hyvinvoinnin kehittämistä. Erityisen hyvin on onnistuttu puhaltamaan yhteen hiileen jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Mukana on eläimiä käyttäviä tutkijoita, vaihtoehtoisten menetelmien kehittäjiä, eläintensuojelijoita ja viranomaisia. Näen neuvottelukunnan tähänastisen onnistumisen siinä, että kaikista esiin tulleista asioista on kyetty keskustelemaan ja löytämään sellainen ymmärrys, joka on voitu kirjata yhteiseksi mielipiteeksi”, Vainio-Kivinen sanoo.

Ensimmäinen laatuaan

Koska neuvottelukunta on Suomessa ensimmäinen, toimenkuvaan kuuluu perustavanlaatuisia tilannekatsauksia, joiden tehtävänä on antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat koe-eläinten hyvinvoinnin seurantaan tulevaisuudessa. ”Nykyisen tilan toteaminen on perustaso, johon tulevia edistysaskeleita on tarkoitus verrata.”

Koe-eläinten suojelun kannalta Suomessa on menty eteenpäin viimeisten vuosien aikana, mutta parannettavakin on. Vainio-Kivisen mukaan eniten tehtävää ja kehitettävää on eläinten korvaamiseen ja vähentämiseen liittyvissä periaatteissa.

”Lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä käytetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin mahdollisimman vähäinen määrä. Kaikkia mahdollisuuksia eläinten määrän vähentämiseksi ei välttämättä ole vielä tunnistettu.”

Suomessa käytetyimpiä koe-eläimiä ovat hiiret. Vaikka niiden käyttömääriä on vähennetty, samanaikaisesti muiden lajien, kuten kalojen käyttö on lisääntynyt. Tällöin ei välttämättä voida puhua määrien vähenemisestä yleisellä tasolla. Mikä yhtäällä vähenee, näyttäisi lisääntyvän toisaalla. Koe-eläinten käyttömäärät löytyvät entisen eläinkoelautakunnan ja nykyisen hankelupalautakunnan sivuilta.

On kuitenkin muistettava, että neuvottelukunta on ollut toiminnassa vasta kaksi vuotta. Neuvottelukunnan työ on luonteeltaan erittäin pitkäjänteistä, mutta vastaavasti tulokset ovat kauaskantoisia. Vaikka kaikkia mahdollisuuksia määrien vähentämiseksi ei ole vielä tunnistettu, se ei tarkoita, että asian eteen ei tehtäisi määrätietoista työtä.

Teksti ja kuvat harjoittelija Niko Pitkonen