Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Eläintenpitokieltorekisteri

Eläintenpitokieltorekisteri ja se, kenellä on oikeus saada tietoa eläintenpitokieltorekisteristä on herättänyt kysymyksiä. 

Eläintenpitokieltorekisteri 
Oikeusrekisterikeskus pitää sille välitettyjen tuomioistuinten ilmoitusten perusteella valtakunnallista rekisteriä tuomioistuinten määräämistä eläintenpitokielloista. Eläintenpitokieltorekisteriä pidetään eläintenpitokiellon noudattamisen valvomiseksi.

Rekisteriin merkitään:
  • henkilön nimi
  • henkilötunnus
  • yhteystiedot
  • tiedot tuomion antaneesta tuomioistuimesta
  • päätöksen antamisajankohta ja muut yksilöintitiedot
  • kiellon sisältö ja kesto sekä muu voimassaolo

Eläintenpitokieltojen valvomiseksi viranomaisilla on pääsy rekisteriin tietojärjestelmien kautta.


Yksityisten ihmisten tiedonsaanti
Eläintenpitokieltorekisteristä voidaan antaa ote, jos sen saaminen on perusteltua eläinsuojelun toteuttamiseksi tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. 

Lain perusteluissa on  kirjattu, että eläintenpitokieltorekisteristä voidaan antaa tiettyä henkilöä koskeva ote, jos se on perusteltua eläinsuojelun toteuttamiseksi tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Yksityisillä tai muilla kuin viranomaisilla voi yksittäisissä tapauksissa olla perusteltu tarve saada kielloista tietoja eläinsuojelullisista syistä. Hyväksyttävä syy voisi olla esimerkiksi eläimen myyminen tai sijoittaminen ulkopuolisen henkilön ylläpidettäväksi tai hoitoon. Otteen hakijan olisi luonnollisesti yksilöitävä pyyntönsä ja se, että se täyttää laissa säädetyt edellytykset. Otteen luovuttamisen edellytysten olemassa olon ratkaisisi rekisterinpitäjä eli Oikeusrekisterikeskus



Jalostusyhteisön tiedonsaanti
Jalostusyhteisö, joka kirjaa eläimiä kantakirjaan tai muuhun jalostusrekisteriin, voi eläinsuojelun toteuttamiseksi pyytää kirjaamisen hakijaa esittämään mainitulle yhteisölle nähtäväksi hakijaa koskevan otteen eläintenpitokieltorekisteristä.

Kantakirjaa tai jalostusrekisterejä ylläpitävät organisaatiot voivat oikeudellisesti olla rekisteröityjä yhdistyksiä, osuuskuntia tai osakeyhtiöitä. Tämän vuoksi niistä ehdotetaan käytettäväksi yhteisnimitystä jalostusyhteisöt. Jalostusyhteisöjä olisivat muun muassa Suomen Hippos ry ja Suomen Kennelliitto ry. Tuotantoeläinten kantakirjoja tai jalostusrekisterejä ylläpitävät esimerkiksi Faba Palvelu Osuuskunta, FABA Sika Oy ja Pro Agria Keskusten Liitto.

Jalostusyhteisö olisi velvollinen pitämään salassa eläintenpitokieltoa koskevat eläintenpitokieltorekisteriin talletetut tiedot. Jalostusyhteisöllä on kuitenkin salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus ilmoittaa eläinsuojelusta vastaaville viranomaisille, jos se sille esitetyn hakemuksen ja hakijaa koskevan otteen perusteella havaitsee, että hakija ei toiminnassaan noudata eläintenpitokieltoa.

Henkilöllä on oikeus saada itseään koskeva ote edellä mainituissa tapauksissa. Otteeseen merkitään rekisteriin merkityt tiedot tai merkintä siitä, ettei henkilöllä ole voimassa olevaa eläintenpitokieltoa. Otteeseen on merkittävä tarkoitus, jota varten se annetaan.

Sivun kuvat Johanna Tunkkari ja Sari Salminen

maanantai 18. elokuuta 2014

Eläineettistä pohdiskelua

Toinen vuoteni eläinsuojeluasiamiehenä on alkanut. Eläinten hyvinvointia koskeva keskustelu yhteiskunnassamme on ilahduttavan vilkasta. Vaikka olen jo vuosia tehnyt eläinsuojelulainsäädännön ja eläinten hyvinvointiasioiden kanssa töitä, olen saanut huomata aiempaakin läheisemmin, kuinka paljon asioita ja näkökulmia eläimiin ja niiden hyvinvointiin kuuluu. On tärkeää jokaisen omalla kohdallaankin pohtia sitä, millainen suhde itsellä on eläimiin ja mistä syystä ja miten eläimiä saa omasta mielestä pitää.

Kot kot kot...


Millä perusteilla ihminen saa pitää eläimiä?
Eri tilanteissa on noussut esiin kysymys siitä, millä perusteilla ihminen saa pitää eläimiä hallinnassaan. Turkistarhauksen lakkauttamista käsittelevä kansalaisaloite oli eduskunnan käsiteltävänä keväällä 2013. Särkänniemen delfinaario ja sen toiminnan jatkuminen tai lakkauttaminen ja lemmikkieläinlajien pitämisen rajoittaminen ns. positiivilista aiheuttivat kiivasta keskustelua puoleen ja toiseen tänä keväänä.

Edellä kirjoittamani esimerkit eläinten pidosta eivät ole välttämättömyyksiä ihmiselle. Ilman turkiksia pysymme lämpiminä talvellakin ja delfiinien esiintyminen tai esilläpitäminen sekä seura- ja harrastuseläimen pitäminen tapahtuvat ihmisten iloksi ja huviksi. Mielenkiintoista on pohtia myös sitä, onko eläinten pitäminen ikinä välttämätöntä. Emme tarvitse hengissä pysyäksemme eläinperäisiä elintarvikkeita tai muita tuotteita, vaan ne ovat aina korvattavissa muilla tuotteilla.


Mää mää


Eläinten hyvinvoinnin varmistaminen
Ainakaan lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä sellaista kehitystä, etteikö eläimiä pidettäisi elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tuottamiseksi. Seura- ja harrastuseläintenkin määrät ovat jatkuvasti kasvaneet ja eläimiä käytetään yhä useammin ihmisten apuna erilaisissa tilanteissa. Eläintarhoissa eläinten näytteillä pitämiseen liittyy samalla tiedon jakamista näistä eläimistä ja niiden luonnollisista elinolosuhteista. Eläimiä käytetään erilaisissa esityksissä ja näytöksissä ja enenevissä määrin elokuvissa ja mainoksissa.

Näin ollen tulen omassa työssäni edelleen keskittymään siihen, miten eläinten pitämisessä ja käyttämisessä otetaan huomioon eläinten tarpeet ja miten eri pitomuotoja ja eläinten kohtelua voidaan parantaa. Eläinten pitäminen ja käyttäminen asettavat meille ihmisille velvotteita siitä, että eläimen hyvinvointi varmistetaan sen syntymästä kuolemaan.

Keskustelu erilaisista eläinten pito- ja käyttömuodoista ja niiden sallittavuudesta ja etiikasta on erittäin tervetullutta. Norjassa ja Tanskassa on olemassa kansalliset eläineettiset neuvottelukunnat, jotka tekevät kannanottoja eri aiheista kuten viime vuonna Tanskassa valmistunut kannanotto vapaa-ajan kalastuksesta. Meillä Suomessakin olisi mielestäni tarvetta eläineettiselle neuvottelukunnalle, joka arvioisi ja pohtisi eläimiin liittyviä asioita laajasti eri näkökulmia huomioonottaen.



Sivun kuvat Sari Salminen ja Johanna Tunkkari