Eläin turkissa

Turkiseläinten pidosta on keskusteltu runsaasti viime keväänä kansalaisaloitteen käsittelyn aikana. Eduskunta päätti, että turkistarhaus jatkuu Suomessa. Nyt onkin oikea aika aloittaa keskustelu turkistarhoilla pidettävien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämä ryhmä on aloittanut turkiseläinten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten tarkastelun ja valmistelun. Ryhmä jatkaa työtään vuoden 2014 loppuun asti.

Kutsuin turkiseläinten hyvinvointiin liittyvät sidosryhmät keskustelemaan yhdessä saman pöydän ääreen turkiksiksi kasvatettavien eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Pohdimme käytännön ratkaisuja, joita voisi toteuttaa tarhoilla nopeallakin aikataululla. Keskustelu oli oikein vilkasta ja innokasta, mutta varsinaisia suosituksia ei lyöty lukkoon. Monia esille nousseita asioita kuten erilaisia virikkeitä, piilo- tai suojaseiniä ja kiinteitä lattia-alueita oli jo selvitetty tai tutkitaan parhaillaan. Keskustelu toimi mielestäni hyvänä alustuksena ministeriön työryhmän jatkotyöskentelylle.

Villiintynyt minkki

Virikkeitä virikkeitä...

Turkiseläimellä on oltava sopivaa pureskelu- ja muuta virikemateriaalia. Ketulle ja supikoiralle sopii mainiosti puukapulat ja minkille olki tai muu vastaava materiaali. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen eli MTT:n hankkeessa selvitetään monivirikkeisen tuotantoympäristön vaikutusta siniketun tuotannollisiin ja hyvinvointimuuttujiin sekä käyttäytymiseen. Ketuille kannattaa tarjota useita virikkeitä samanaikaisestikin, sillä ne vaikuttaisivat käyttävän erilaisia virikkeitä tilanteen ja ajankohdan mukaan. 

Nuoria eläimiä pidetään samassa häkissä kaverin kanssa, jolloin lajitoverit toimivat seuran lisäksi virikkeinä. Yhä useammilla tiloilla on käytössä minkeillä niin sanotut kerroshäkit, jotka  lisäävät käytössä olevaan tilaan monipuolisuutta. Kettujenkaan osalta ei olisi mahdottoman suuritöistä rakentaa häkkejä siten, että jalostuseläimille voitaisiin nahkonta-ajan jälkeen antaa enemmän tilaa.

Varjotaloissa, joissa häkit ovat aivan kuin katoksessa ilman seiniä, tarjoaa häkin ulkopuolinenkin maailma eläimille monia virikkeitä katseltavaksi, haisteltavaksi ja kuunneltavaksi. Tästä syystä sisällä tapahtuvaan hallikasvatukseen siirtyminen voisi tältä osin jopa heikentää eläinten hyvinvointia.

Punakettu luonnossa

Mitä muuta on meneillään?

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla (STKL) on sertifiointijärjestelmä, johon kuuluu vajaa 90 % tiloista. Sertifioinnissa katsotaan myös eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita, jotka vastaavat tällä hetkellä lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi liitto on aloittanut turkistarhojen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisen.

Eurooppalaisen nautojen, sikojen ja siipikarjan Welfare Quality -hankkeen pohjalta on kehitetty turkiseläinten hyvinvoinnin arvioimiseksi tilatasolla yhteiseurooppalainen WelFur menetelmä. Siinä mitataan eläinten hyvinvointia erilaisten arviointikriteereiden avulla. Mittaustulokset muutetaan laskennallisesti tilan eläinten hyvinvoinnin kokonaisarvioksi. Menetelmän käyttöönotto Suomessa on osana Turkistila 2020 - Turkiseläinten hyvinvointihanketta. 

Tulevaisuus

Paljon on suunnitteilla ja tehdään jo nyt turkiselinkeinossakin. Tietämys eläinten tarpeista ja niiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Näin ollen toiminnan kehittämisessä on pidettävä kaiken aikaa mielessä myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Lainsäädännön minimivaatimusten ei tulisi olla eläimen maksimiolosuhteet. Kaikkien eläimiä pitävien tulisi pyrkiä sellaiseen eläinten pitoon, jossa eläimen tarpeet olisi erityisesti huomioitu ja lainsäädännön vaatimukset täyttyisivät silloin automaattisesti.