Eläinsuojeluvalvonnasta eläinten hyvinvointiin

Käsitykset siitä, mitä eläimen hyvinvointi on, vaihtelee ihmisen kokemusten ja näkemysten mukaan. Tieteessäkin asiaa voidaan määritellä ja arvioida useilla eri tavoilla. Kansallisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien mukaan hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Minusta neuvottelukuntien määritelmä on oivallinen, koska se lähestyy asiaa nimenomaan eläinyksilön näkökulmasta.

Lainsäädäntö ei takaa hyvinvointia
Eläinsuojelulainsäädännössä on annettu vähimmäisvaatimukset eläinten pidolle, hoidolle ja kohtelulle. Nämä vaatimukset ovat kompromisseja, joihin ovat vaikuttaneet muun muassa taloudelliset ja poliittiset näkemykset. Kun eläinten hyvinvointi voi vaihdella todella huonosta aivan loistavaan, niin lainsäädännöllä on pyritty välttämään eläimen kärsimys, kipu ja tuska. Ja näidenkin osalta vain se "tarpeettomaksi" katsottava.

Eläinsuojeluvalvontatulokset hämmentävät
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on aina yhtä hämmästyttävää, että vuosittaisissa otantaan perustuvissa tarkastuksissa havaitaan lainsäädännön alituksia yli neljäsosalla tiloista. Evira julkisti toukokuun lopulla eläinten hyvinvoinnin valvonnan tulokset vuodelta 2013.

Vaikka lääkitys- tai muuhun kirjanpitoon liittyvät rikkeet jätettäisiin huomioimatta, havaittiin tarkastuksissa eläinsuojelulainsäädännön vastaista toimintaa joka neljännellä tarkastetuista tiloista. Tiloja tarkastettiin 545 ja näistä noin 140 tilalla oli rikkeitä suoraan eläinten hyvinvointiin vaikuttavissa asioissa. Eläimiä on esimerkiksi pidetty liian ahtaasti tai niiden makuupaikka ei ole ollut puhdas eikä kuiva tai eläimiltä on puuttunut niiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää tutkimis- ja pureskelumateriaalia tai eläinten ruokkiminen ja juottaminen on ollut puutteellista.

Sen arvioiminen, onko eläinsuojeluvalvonnan tulosten perusteella eläinten hyvinvointi parantunut tai heikentynyt vuosien varrella kokonaisuutena, on hankalaa. Valvonnan riskiperusteisuutta on jatkuvasti kehitetty, joten on oletettavaa, että säädöksiä rikkovat tilat osuvat useammin tarkastuksiin. Lisäksi satunnaisesti valittujen tilojen tuloksia ei ole pystytty erittelemään riskiperusteisesti valituista. Monen eläinlajin osalta myös tarkastettujen tilojen lukumäärä on sen verran pieni, että sattumalla on turhan suuri merkitys tarkastusten tuloksiin.

Mitäs sitten tehtäisiin?
Eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan useita erilaisia toimintatapoja eikä yksinkertaista ratkaisua asiaan ole olemassa. Pelkällä valvonnalla ei eläinten hyvinvointiasiat mielestäni etene riittävän tehokkaasti, vaan tarvitaan muutakin. Lisäksi juuri ja juuri lainsäädännön noudattaminen ei vielä edes varmista eläimen hyvinvointia. Lainsäädännön minimin ei tule olla eläimelle tarjottavan pidon, hoidon ja kohtelun maksimi.

Vaikka usein todetaan tiedon lisäävän tuskaa, on eläinten hyvinvointitietämyksen lisääminen niin eläinten pitäjien kuin kuluttajienkin osalta ehdoton edellytys eläinten hyvinvoinnin paranemiselle yhteiskunnassamme. Eläinten hyvinvointia koskeva tutkimus on kehittynyt merkittävästi viime vuosina. Näin ollen tietomme ja ymmärryksemme eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja sen merkityksestä eläinten hyvinvoinnille on lisääntynyt. Tämä tieto meidän täytyy ottaa käyttöön käytännön tasolla.