Eläinten asema ja arvo yhteiskunnassa

Eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukunnat (tuotantoeläimet, seura- ja harrastuseläimet sekä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävät eläimet) kokoontuivat kutsustani eilen 15.5.2014 Säätytalolle Helsinkiin keskustelemaan eläinten asemasta ja arvosta yhteiskunnassa. Lisäksi mukana keskustelemassa oli eläinsuojelulakia valmisteleva työryhmä. Seminaarissa keskusteltiin aiheesta erilaisista näkökulmista ja toivoakseni se toimi pohjana neuvottelukuntien jatkokeskusteluille.

Eläinten tunteiden biologia
Luonnontieteiden näkökulmasta asiasta alusti professori Jaakko Mononen. Keskusteluun johdateltiin käymällä läpi, miten eläinten tunteiden biologinen tutkimus ja tutkijoiden ajatukset aiheesta ovat muuttuneet eri aikakausina. Samanaikaisesti eläinten tunteiden tutkiminen on kasvanut merkittävästi.

Eläinten tuntemiskyky on yleisesti hyväksytty tosiasia ainakin nisäkkäiden ja useimpien muiden selkärankaisten osalta. Selkärangattomien eläinten osalta on vähemmän tutkittua tietoa saatavilla. Eläinten tunnekokemukset voivat kuitenkin olla erilaisia kuin ihmisillä. Suurimmaksi osaksi eläimiltä ei voida kysyä, miltä tuntuu, mutta tutkimiseen voidaan käyttää muita keinoja. Eräässä puheenvuorossa kiteytettiin hienosti "Eläinten tunteista keskustelu jo todistaa, että niillä on tunteet.".

Tunteet

Eläinten moraalinen asema ja arvo
FT, yliopiston lehtori Elisa Aaltola antoi aiheeseen moraalifilosofisen näkökulman. Ihmiskeskeisyyden perinne eläimiin johtaa jo Aristoteleen ajoilta, jolloin eläinten käytön oikeutuksena toimi kosmologinen järjestys. Sen mukaan ihminen on rationaalisuuden vuoksi olennoista täydellisin. Sitä seurasi muun muassa dualismi ja arvohierarkia, mutta myös toisenlaisia näkemyksiä oli olemassa.

Utilitarismissa moraalin tulee tähdätä hyvinvoinnin kasvattamiseen. Tällöin kaikki sellaiset olennot, joiden hyvinvoinnista voidaan mielekkäästi puhua, on otettava huomioon. Kanssakulkijuuden, empatian nostaminen pintaan ja eläinten äänen esilletuominen ovat nousseet nykyään esiin eläinfilosofiassa. Keskustelussa nostettiin esiin tuotantoeläinten pidon oikeutuksen lisäksi seura- ja harrastuseläimet. Eläimen itseisarvo, joka olisi päämäärä jo itsessään, puhutti myös.

Tunne

Eläinten oikeudellinen asema ja arvo yhteiskunnassa
Oikeudellisesta ja lainsäädännöllisestä suunnasta aihetta lähestyi VTT, tutkija Birgitta Wahlberg. Hän jakoi esityksessään lainsäädännön kolmeen näkökulmaan. Tämä rajaa sitä, mitä lainsäädännöllä ylipäätään voidaan tavoitella.

1. Suojelu- ja hyvinvointinäkökulma tunnustaa eläimen tuntevaksi olennoksi. Taloudelliset arvot ja ihmiskeskeisyys sallitaan käytännössä eikä tavoitteena ole eläinten käytön vähentäminen tai lopettaminen ja eläimillä ei ole oikeudellista subjektiviteettia eli ne eivät ole "oikeushenkilöitä".
2. Itseisarvonäkökulma rajoittaisi eläinten käyttöä sekä laajentaisi, syventäisi ja kiristäisi eläinten hyvinvoinnin tasolle asetettavia vaateita muun muassa eläimille kuuluvien oikeuksien kautta ja niillä tulisi olla oikeudellinen subjektiviteetti.
3. Oikeusnäkökulmassa eläimillä olisi oikeuksia, jotka voisivat olla eläinten kanssa toimivien velvollisuuksia. Eläinoikeudet sisältäisivät myös negatiivisia oikeuksia, jos se olisi eläimen edun mukaista.

Keskusteltiiin muun muassa siitä, voiko lainsäädäntö olla keino hyvään vuorovaikutukseen ja mikä on ihmisten käyttämien eläinten määrän suhde lainsäädäntöön. Lisäksi pohdittiin eläinten hyvinvoinnin tasoa yksityiskohtaisen tai yleisluontoisen sääntelyn tilanteissa. Suomen eläinsuojelun kokonaisuudistuksen tilannekatsaus julkaistiin maaliskuussa.

Tunne

Eläinten hyvinvointi ja politiikka
Kansanedustaja Maria Lohela kertoi siitä, miten politiikassa voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiasioihin. Eduskunnassa on 35 kansanedustajasta koostuva eläinsuojeluryhmä, jossa keskustellaan eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista yli puoluerajojen. Yhtenä vaikuttamiskanavana kansanedustaja voi käyttää kirjallista kysymystä. Kansalaisaloite on uusi ja merkittävä vaikuttamisen keino yhteiskunnassa.

Politiikoihin ja heidän toimintaansa myös eläinten hyvinvointiasioissa voi vaikuttaa lähettämällä hyvin perusteltuja ja dokumentoituja tietopaketteja. Useiden samansisältöisten viestien lähettäminen saatetaan kokea häiritseväksi ja ärsyttäväksi, jolloin ei olla halukkaita ottamaan asiaan enää kantaa.


Sivun kuvat Johanna Tunkkari