Neuvottelukunnat tutuksi: Seura- ja harrastuseläimet

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön avustavana ja neuvoa antavana tahona näiden eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. 

Mitä neuvottelukunta tekee ja millä kokoonpanolla?

Neuvottelukunnan asettamisesta ja kokoonpanosta säädetään valtioneuvoston asetuksella ja jäsenet nimitetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen neuvottelukunta toimi 1.10.2011–30.9.2014 ja nykyinen neuvottelukunta on nimitetty ajalle 16.2.2015–15.2.2018.

Ryhmään kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi eläinsuojeluasiamies sekä 13 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Kokoonpano perustuu aihealuetta koskevaan laaja-alaiseen tietämykseen.

Seura- ja harrastuseläimiin kuuluvat koirat, kissat ja muut pienikokoiset eläimet, joita pidetään seuran, harrastuksen, kasvatuksen ja myymisen takia. Myös hevoset luetaan harrastuseläimiksi, vaikka ne eivät kovin pieniä olekaan.

Neuvottelukuntaan nimentyt henkilöt

Neuvottelukunnan kannanottoja

Neuvottelukunnan toiminta näkyy parhaiten sen tekemien kannanottojen kautta. Ensimmäinen neuvottelukunta otti kantaa muun muassa eläinten terveyttä heikentävään jalostukseen vuonna 2014. Esimerkiksi kissoilla ja koirilla jalostuksesta johtuvia ongelmia ovat pienikalloisuus, lyhytkuonoisuus ja -raajaisuus. Neuvottelukunta muistutti, että jalostuksen ongelmissa on kiinnitettävä huomiota myös eläimen psyykkisiin ominaisuuksiin esimerkiksi liiallinen arkuus tai aggressiivisuus heikentää eläimen hyvinvointia. Vastuu siitä, millä eläimillä teetetään jälkeläisiä, on pääasiassa omistajalla ja kasvattajalla. Myös ostaja voi toiminnallaan vaikuttaa, sillä valistunut asiakas ei tietoisesti hanki eläintä, joka kärsii jalostuksen aiheuttamista ongelmista.

Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan näkemyksiä

Nykyinen puheenjohtaja Mika Leppinen ja varapuheenjohtaja Laura Hänninen ovat molemmat tyytyväisiä neuvottelukunnan toimintaan. Neuvottelukunta on saanut kantojaan varsin hyvin näkyviin ja sen työskentely on ollut verrattain mutkatonta jäsenten erilaisista taustoista huolimatta.

”Vaikka neuvottelukunnassa on jäseniä monenlaisista taustaryhmistä, niin olen kokenut, että kaikki ovat aidosti eläinten puolella ja pohtivat asioita juuri eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta” Leppinen aloittaa.

Toiminta on ollut ajoittain työlästä, sillä neuvottelukunnalla on ollut paljon tehtävää esimerkiksi uuteen valmisteilla olevaan eläinsuojelulakiin liittyen. Lakiluonnoksen piti alun perin valmistua vuoden 2015 aikana, mutta käytännössä se näyttäisi viivästyvän ainakin vuoden 2016 puolelle. Vaikka lain sisältö on vielä auki, asian eteen tehdään töitä koko ajan.

Leppinen toteaa ”Eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus rytmittää tällä hetkellä myös neuvottelukunnan työtä, joten jonkinasteista ”pakkotahtisuutta” on havaittavissa”.

Kaikki eläinlajit huomioitava

Seura- ja harrastuseläiminä käytettyjä lajeja on olemassa lukuisia. Hännisen mielestä on tärkeää varmistaa, että kaikki tahot otettaisiin tasapuolisesti huomioon. ”Haasteena on ymmärtää ja tuoda esiin koko harraste- ja urheilueläinten kirjo, ja niihin liittyvät hyvinvointitekijät. Priorisointi on aina vaikeaa, eikä jonkun eläinryhmän hyvinvointihaasteita voi vähätellä jonkun toisen kustannuksella.” 

Leppinen tukee tätä näkemystä. ”Eläinten hyvinvoinnin haasteet eivät rajaudu pelkästään koiriin, kissoihin ja hevosiin, vaan omat hyvinvointiongelmansa on myös monilla eksoottisilla lajeilla, jyrsijöillä, kaloilla ja niin edelleen”.

Lemmikkieläinten suosio kasvaa kokoajan ja myös lemmikkeinä pidettävien eläinten määrä näyttäisi 2000-luvun aikana lisääntyneen merkittävästi. Leppisen mukaan tämä luonnollisesti kasvattaa tarvetta kaikelle eläintenpitoon ja hyvinvointiin liittyvälle tiedolle ja asettaa vaatimuksia myös ihmisille. ”En halua nostaa yhtä ongelmaa ylitse muiden, mutta yleishuomiona sanoisin, että lajinomaisten tarpeiden täyttämisessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä on edelleen runsaasti sarkaa kynnettävänä.”

Hänninen muistuttaa lisäksi, että lemmikkieläimen fyysinen terveys ei ole ainoa hyvinvoinnin mittari. ”Olisi tärkeää saada ihmiset havahtumaan, että eläimet tarvitsevat myös lajille tyypillistä tekemistä: niiden hyvinvointi ei ole optimaalinen, vaikka ne kuinka terveinä ja hyvin ruokittuina säilöttäisiin ihmisen huomassa turvassa. Eläinten hyvinvointi ei ole vain negatiivisten tekijöiden poistamista vaan positiivisten kokemusten lisäämistä”.

Kuvat ja teksti: Niko Pitkonen