Eläinten hyvinvoinnissa on parantamista

Viime viikon uutisanti oli ikävää seurattavaa. Eläinten lain vastainen kohtelu teurastamoilla ja tuotantotiloilla nosti monien niskakarvat pystyyn ja ihmiset olivat raivoissaan. Se on ymmärrettävää, sillä eläinten huono kohtelu ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Katsellessani videoita nousi itselleni mieleen ajatus, he eivät tiedä, mitä tekevät. Nämä lainsäädännön vastaiset toimet olivat järkyttäviä ja niihin tulee puuttua.

Toivon kuitenkin, pääsemme eteenpäin ja keskusteltaisiin siitä, millaista eläinten pitoa ylipäätään meillä Suomessa halutaan olevan. Eläinsuojelulain uudistus ei suoraan vaikuta lainsäädännön vastaisesti toimiviin henkilöihin, vaan nyt halutaan parantaa eläinten hyvinvointia kokonaisuutena. Eläinten hyvinvointi on enemmän kuin vain eläinten suojelemista kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Paljon vähemmälle huomiolle kuin nämä eläinten lain vastaista kohtelua käsitelleet ohjelmat jäi ikävä kyllä ruotsinkielinen Spotlight, jonka otsikko on "Eläinsuojelulaki hakee sponsoria" ja joka on tekstitetty suomeksi. Onneksi sen pariin voi ja kannattaa nyt palata. Siinä näytetään sitä todellisuutta, miltä lehmän elämä näyttää parsinavetassa ja esimerkiksi emakon elämä sikalassa. Siinä ei ole kauhistelua tai lainsäädännön vastaista toimintaa, joten sen uskaltaa herkemmätkin ihmiset katsoa.

Eläinten hyvinvoinnin määritelmä

Ohjelmassa ollaan mielestäni eläinten pidon ytimessä. Osa eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävistä asioista maksaa ja osa ei, kuten eläinten kohtelu. Edellä mainitussa ohjelmassa kumpikin tuottajista arveli, että eläimen hyvinvoinnin kannalta lisätila ja vapaus liikkua enemmän olisivat hyväksi. Ymmärrän hyvin, että taloudellinen tilanne on nyt heikko, mutta lainsäädännön vaatimuksille on tarkoitus asettaa siirtymäajat, jolloin kustannuksiin voidaan varautua pitkällä aikavälillä.

Tuottajajärjestöt ovat puhuneet vapaaehtoisista toimista eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kaipaisin kovasti konkreettisia esimerkkejä ja ehdotuksia aiheesta. Voitaisiinko meilläkin lähteä siitä, että asetettaisiin tavoitteita eläinten hyvinvoinnin parantamiseen? Sovittaisiin yhdessä esimerkiksi, että tiettyyn ajankohtaan mennessä tietty osa emakoista, jollei kaikki, porsii vapaana eikä häkissä. Tehtäisiin yhdessä töitä sen eteen, että erityisesti eläinten hyvinvointiin panostavien tuottajien työtä arvostettaisiin ja siitä saisi lisäkorvausta muualtakin kuin valtiolta hyvinvointikorvauksena.

Suomella on hyvät mahdollisuudet olla eläinten hyvinvoinnin edelläkävijä ja esimerkkimaa aivan kuten olemme maailman huippua eläinten terveyden ja lääkkeiden vähäisen käytön osalta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että vapaaehtoisia toimia. Lainsäädännöllä taattaisiin kaikille eläimille vähintään niiden tärkeimpien tarpeiden tyydyttyminen. Eläinten hyvinvoinnin markkina-arvo on huomattu useissa Euroopan maissa ja sen eteen on alettu siellä tehdä töitä. Meillä ei ole varaa jättäytyä jälkijunaan.

Jos eläinsuojelulaista tehdään tynkä, joka ei käytännössä tule muuttamaan mitään eläinten pidossa, on työhön käytetty aika osittain hukkaan heitettyä. Laaja-alaisen valmistelun tarkoituksena on nimenomaan ollut, että sen avulla keskustelua lain sisällöstä on käyty jatkuvasti useiden sidosryhmien kanssa yhdessä ja samassa pöydässä eli ohjausryhmässä, jonka pöytäkirjat löytyvät täältä. Ohjausryhmän työskentelyn aikana en tiedä, että pöytäkirjaan olisi kirjattu eriäviä mielipiteitä, vaikka puheenjohtaja olisi asiasta erikseenkin kysynyt.

Eläinten hyvinvointikeskus EHK kirjoittaa blogissaan eläinsuojelulakiuudistuksen ohjausryhmässä käsitellyistä asioista.