Mitä eläinten hyvinvoinnin tai suojelun neuvottelukunnat oikein ovat? Mitä ne tekevät ja keitä niihin kuuluu? Kolmen neuvottelukunnan esittelysarja blogissa alkaa pisimpään toimineen neuvottelukunnan esiin nostamisella.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta toimii maa- ja
metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten hyvinvointia koskevissa asioissa.
Sen tehtävänä on seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin tasoa
Suomessa. Seurannan pohjalta neuvottelukunta tekee kehitysehdotuksia ja antaa
lausuntoja. Tavoitteena on nostaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä sekä
lisätä eettistä keskustelua.
Neuvottelukunta asetetaan kolmeksi vuodeksi
kerrallaan. Ryhmään kuuluvat puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi
eläinsuojeluasiamies sekä 15 muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset
varajäsenensä. Valtioneuvoston asetuksen määräämät tahot ovat:
- Maataloustuotanto 2 hlöä
- Vapaaehtoinen eläinsuojelutyö 2 hlöä
- Yhteiskuntatieteellinen tutkimus 1 hlö
- Taloustieteellinen tutkimus 1 hlö
- Tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus 1 hlö
- Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) 1 hlö
- Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) 1 hlö
- Eläinsuojeluvalvontaviranomainen 1 hlö
- Maataloustuottajille annettava neuvonta 1 hlö
- Elintarviketeollisuus 1 hlö
- Kuluttajat 1 hlö
- Vähittäiskauppa 1 hlö
- Tuotantoeläintenpitoon liittyvä etiikka 1 hlö
Ensimmäinen neuvottelukunta asetettiin joulukuussa 2009 ja se kokoontui
viimeisen kerran 20.11.2012. Nykyisen, järjestyksessään toisen neuvottelukunnan
toimikaudeksi on asetettu 1.5.2013–30.4.2016.
Neuvottelukunta määrittelee eläimen hyvinvoinnin seuraavasti:
Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä
olotilasta.
Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön
tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa
eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käytöshäiriöitä tai
haittaa terveydelle, eläimen hyvinvointi heikkenee.
Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla,
käsittelyllä ja eläinjalostuksella.
Tuotantoeläimiin kuuluvat eläimet, joita pidetään elintarvikkeiden, villan,
nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläimiä, joita pidetään
tai kasvatetaan muuhun taloustuotantoon.
Neuvottelukunnan tekemä työ on näkyvimmillään sen tekemissä kannanotoissa.
Ensimmäisen neuvottelukunnan kannanottoihin kuului esimerkiksi puuttuminen vasikoiden nupoutukseen (sarvenaiheiden kudoksen tuhoaminen niin, ettei eläimelle kasva
sarvia). Lain mukaan toimenpide ilman puudutusta on sallittu, mutta
neuvottelukunta suositteli, että toimenpide on tehtävä rauhoituksessa ja
paikallispuudutuksessa.
Nykyinen neuvottelukunta on ottanut kantaa muun muassa eläinsuojelulain
uudistustyöhön ja viimeisimmässään se ilmaisi huolensa koskien
kotieläintuotannon heikkoa kannattavuutta ja tämän vaikutusta eläinten
hyvinvointiin. Maatalousyrittäjiä rasittaa monesti heikko toimeentulo ja suuri
työmäärä, jotka yhdessä saattavat johtaa uupumiseen ja sitä kautta
laiminlyönteihin eläintenpidossa. Neuvottelukunta peräänkuuluttaakin matalan
kynnyksen apua, jota tulisi olla laajasti ja nopeasti saatavilla. Yrittäjän tulisi
myös itse tunnistaa avun tarve ajoissa.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta 1.5.2013–30.4.2016 |
Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan arvio
Nykyisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Peltoniemi ja
varapuheenjohtaja Pirjo Kortesniemi arvioivat neuvottelukunnan toimintaa. Toiminnalla
on saavutettu positiivisia tuloksia, mutta kehitettävääkin löytyy. Kortesniemen
mukaan neuvottelukunnalle voitaisiin kokonaisuudessaan antaa tyydyttävä
arvosana. Esimerkiksi eri tuotantosektoreiden ajankohtaisesta tilanteesta ja
haasteista ei ole neuvottelukunnassa ehditty koota yhtenäistä koostetta.
Peltoniemen mukaan yhteiskunnan huono taloustilanne vaikeuttaa
neuvottelukunnankin toimintaa. ”Resurssit tähän työhön ovat kovin pienet ja ministeriössäkin
tuntuu leikkauslinja vallitsevan. Parhaamme tehdään koko ajan niillä
resursseilla, mitä käytettävissä on.”
Kortesniemi katsoo, että taloudellisen tilanteen takia hyvinvointi on
joutumassa koetukselle. Jos kokonaisuuksia ei tunneta, on hyvinvoinnin nimissä
mahdollista heikentää niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointia.
”Tuotantoeläinten näkökulmasta suurin riski ovat tilat, jotka eivät selviä
taloudellisesti. Niiden tuotanto olisi ajettava hallitusti alas. Näitä tiloja
tulee lisää”, Kortesniemi toteaa. Peltoniemen mukaan tämä tulisi ottaa huomioon
eläinsuojeluvalvonnassa. ”Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että tiloilla
käyvät tahot ovat valppaina ja reagoivat, jos eläimiltä jää perushoito saamatta
kriisistä johtuen. Viranomaisten pitää saada tieto näistä tilanteista, etteivät
eläimet joudu talouskriisin sijaiskärsijöiksi.”
Eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista
Huonoon taloustilanteeseen liittyen myös uusi valmisteilla oleva eläinsuojelulaki
mietityttää. Peltoniemen mielestä eläinsuojelulain uudistamisessa
neuvottelukunnan jo valmiiksi tekemää työtä ei pidä heittää hukkaan – oli
taloustilanne mikä tahansa.
”Näen, että eläinsuojelulain uudistaminen on edelleen ajankohtaista. Viime
vuonna ja osittain tänä vuonna neuvottelukunta kävi läpi tärkeimmät
kotieläinlajit ja niiden olennaisimmat käyttäytymistarpeet. Tätä keskustelua on
jatkettava ja ehdotettava parannuksia siellä, missä puutetta on. Hyvänä
konkreettisena esimerkkinä on, että kaikki pitämämme nisäkäslajit eivät
vieläkään saa vapaasti vettä juodakseen.”
Kortesniemen mukaan tulevassa lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon – eläinten
lisäksi – myös tuottajien näkökulma.
”Elämme todella haasteellista aikaa suomalaisen kotieläintuotannon
näkökulmasta. Tässä tilanteessa sellaiset uudet määräykset, jotka sisältävät
investointivaatimuksia, tulevat lopettamaan hiljattain sukupolven vaihdoksen
tehneet nuoret tuottajat. Vanhat jäähdyttelijät jäävät vanhoine rakennuksineen
tuottamaan niin kauan kuin siirtymäaikaa annetaan. Uusien säädöstenkin osalta
vaikuttavuutta olisi osattava harkita”, Kortesniemi sanoo.
Valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä hankkeita
Neuvottelukunnan tulevaisuuden haasteista molemmat ovat melko yksimielisiä.
”Vaikka juuri nyt olemme kotieläintuotannon kustannuskriisissä, ei se saa
pysäyttää pitkän linjan suunnittelua ja toimintaa eläinten hyvinvoinnin
parantamiseksi. Nyt pitäisi löytää valoa tähän yhteiskuntaan, myös
eläintenpidon suhteen. Se tarkoittaa valoisia, tulevaisuuteen tähtääviä
hankkeita, jotka parantavat eläinten hyvinvointia. Tämä on neuvottelukunnan
intresseissä”, Peltoniemi toteaa.
Kortesniemi tukee näkemystä. Hän kuitenkin muistuttaa, että
tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet ja niiden ratkaisut eivät
riipu pelkästään neuvottelukunnan toimista.
”Enpä usko, että neuvottelukunnalla juurikaan on haasteita. Kyllä ne
haasteet ovat ihan muualla. Neuvottelukunnan toiminnassa olisi kuitenkin syytä
käsitellä hyvinvoinnin tilannetta paremmin eri osa-alueilla
tuotantosektoreittain ja todeta, millä osa-alueilla meillä on asiat hyvin ja
missä on tarvetta akuutisti toimia. Positiivista palautetta nyt myös tarvittaisiin
ja kipeästi”, Kortesniemi päättää.
Kuva ja teksti: Korkeakouluharjoittelija Niko Pitkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti