Eläimet unohtuivat hallitusneuvotteluissa

Sanotaan, että pessimisti ei pety. Taisivat tällä kertaa pessimistitkin pettyä, ainakin eläinten asioista huolehtivat. Luin neuvottelutuloksen strategisesta hallitusohjelmasta, Ratkaisujen Suomi läpi ja olin todella hämmästynyt. EI, siinä EI mainittu sanallakaan eläinten hyvinvointia tai edes suojelua. Eläimet mainittiin pienen pienesti lajien suojelun osalta luontoa käsittelevässä osiossa ja hevosen uloste oli mainittuna omana kohtanaan.

Suomessa on meneillään laaja eläinsuojelulain kokonaisuudistus, jota on valmisteltu jo usean vuoden ajan. Ihmettelen suuresti, miten uudesta laista voidaan säätää aiempaa parempi eläinten kannalta, jos hallitus sitoutuu siihen, ettei eläinten pitäjille voi tulla lisäkustannuksia. Muutokset aiheuttavat väistämättä joitakin kustannuksia. Jääköhän turkiseläinten suojelua koskeva asetuskin nyt antamatta? Eduskunta edellytti kansalaisaloitteen kaaduttua, että turkiseläinten hyvinvointia koskevia säädöksiä parannetaan.

Hieman epäselväksi jäi mielestäni se, voisiko kustannuksia kuitenkin tulla tietyn siirtymäajan jälkeen. Toivotaan näin. Eihän kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä laiteta täytäntöön heti, vaan niihin annetaan yleensä pitkiä siirtymäaikoja. Ponnisteluja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi siis jatketaan. Eläimet antavat ja ovat aina antaneet jo niin paljon, että on jo aika antaa jotakin takaisin.

Ratkaisujen Suomi katsoo, että meillä tulee tyytyä EU:n tasoon lainsäädännössä eikä säätää asioista paremmin. Eläinten hyvinvoinnin osalta tämä on erittäin valitettavaa ja lyhytnäköistä. Ei meillä Suomessa pystytä eikä toivottavasti edes haluta kilpailla halpatuotannolla. Meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet erottua omalla eläintuotannollamme eläinten hyvinvoinnin huomioonottavaksi kuten nyt on jo vähän tehty. Eläinten terveys ja lääkitys ovat jo maailman huippua, miksei siis eläinten hyvinvointikin. 

Nyt jos koskaan tarvitaan sinne kaupan hyllylle niitä eläinten hyvinvoinnin huomioonottavia tuotteita, joista kuluttajat voivat valita itselleen sopivan. Toistaiseksi kaupoissa on ollut surkean vähän mahdollisuuksia valita tuotteita eläinten hyvinvoinnin perusteella. Eläinten hyvinvointiin panostavat tilat eivät myöskään ole saaneet tuotteitaan erottumaan kaupassa tavanomaisesta tuotannosta.

Kananmunahyllyssä voi tehdä valintoja tuotantotavan mukaan ja sitä kautta osoittaa, millaista tuotantoa haluaa tukea. Samantyyppisiä tuotantotapakriteereitä tarvitaan muillekin eläinryhmille. Joitain tällaisia on jo tullutkin markkinoille, mutta niistä tarvitaan lisää tietoa kuluttajille ihan siinä ostohetkellä.

Eläinten olennaiset käyttäytymistarpeet

Lähes kaikilla ihmisillä on jokin näkemys siitä, mitä eläinten hyvinvoinnilla tarkoitetaan. On aina yhtä hämmentävää huomata, kuinka paljon tämä näkemys voi vaihdella eri ihmisten välillä. Koska näkemykset eläinten hyvinvoinnistakin vaihtelevat, on eroja myös siinä, miten eläinten olennaiset käyttäytymistarpeet ymmärretään.

Miksi olennaiset käyttäytymistarpeet ovat juuri nyt olennaisia? 

Uudistuvaan eläinsuojelulakiin on suunniteltu kirjattavan, että eläimellä on oltava mahdollisuus olennaisten käyttäytymistarpeidensa tyydyttämiseen. Sekä tuotantoeläinten että seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määrittelivät, mitkä ovat eri eläinlajien olennaisimmat käyttäytymistarpeet. Nämä käyttäytymistarpeet tai -piirteet tulevat olemaan uudistettavan eläinsuojelulain pohjana. Käyttäytymistarpeita on käsitelty myös Eläinten hyvinvointikeskuksen blogissa syksyllä 2014.

Kissan ravinnonhankinta sisältää saalistuskäyttäytymistä

Mikä on käyttäytymistarve?

Käyttäytymistarpeilla tarkoitetaan eläimen käyttäytymistä tai toimintaa, joka on välttämätöntä eläimen normaalille kehittymiselle sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Käyttäytyminen tai toiminta itsessään on eläimen hyvinvoinnille tärkeää, toiminnan lopputuloksesta riippumatta. Esimerkiksi lemmikkikissalla on tarve harjoittaa saalistuskäyttäytymistä, vaikkapa leikkimisen avulla, riippumatta siitä, että kissa ruokitaan päivittäin tai että kissa ei voi syödä lelusaalistaan.

Käyttäytymistarpeet kumpuavat eläimen motivaatiosta toimia tietyllä tavalla. Motivaation ansiosta eläin käyttäytyy tavalla, joka ylläpitää ja edistää sen terveyttä, kehon tasapainoa sekä sosiaalisia suhteita. Motivaatiota säätelevät tai sen voi laukaista joko ulkoiset tai sisäiset tekijät. Ulkoinen tekijä voi olla esimerkiksi havaittu peto, joka laukaisee tarpeen välttää petoa tai ympäristön lämpötila, joka aiheuttaa tarpeen lämmönsäätelyyn. Sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi tarve ravinnonhankintaan sekä jälkeläisten hoitoon.

Käyttäytymistarpeet ja hyvinvointi

Jos eläin ei pääse toteuttamaan sille tärkeitä käyttäytymistarpeita se voi turhautua ja stressaantua tai sille voi aiheutua terveydellisiä ongelmia taikka fysiologisia muutoksia. Tyydyttämättä jääneet käyttäytymistarpeet aiheuttavat usein myös eläimen ja ihmisenkin kannalta haitallisia käyttäytymismuutoksia. Olennaisten käyttäytymistarpeiden estäminen alentaa siis huomattavasti eläinten hyvinvoinnin tasoa ja altistaa eläimen kärsimykselle. Käyttäytymistarpeet liittyvät usein toisiinsa eikä aina ole välttämättä helppoa erottaa, mistä käyttäytymispiirteestä on kyse.

Rottien lepoon ja uneen liittyy sosiaalista käyttäytymistä

Käyttäytymistarpeiden tutkiminen

Tärkeiden käyttäytymistarpeiden ymmärtämiseksi ja selvittämiseksi ensisijaisen tärkeää on eläimen biologian tuntemus. Eläimille tärkeitä käyttäytymistarpeita voidaan myös tutkia erilaisin koejärjestelyin ja tutkimustieto eläinten käyttäytymispiirteistä onkin lisääntynyt jatkuvasti.

Neuvottelukuntien listaamat eläinten hyvinvoinnille olennaiset käyttäytymistarpeet ovat:

• liikkuminen 
• ravinnonhankinta
• lepo ja uni
• sosiaalinen käyttäytyminen
• kehonhoito
• lämmönsäätely
• tutkiminen ja ympäristön tarkkailu
• leikkiminen
• lisääntyminen ja jälkeläisten hoito 

Teksti: Sari Salminen ja Satu Määttänen
Kissakuva: Johanna Tunkkari
Lemmikkirottakuva: MMM:n kuva-arkisto