Lihava, lihavampi, lihavin

Eläinten merkittävä ylipaino eli ne lihavimmat eläimet ovat perinteisesti olleet lähinnä lemmikkieläimiä ja erityisesti koiria ja kissoja. On ollut ikävää huomata, että myös huomattavan ylipainoisten hevosten ja ponien lukumäärä tuntuu olevan kasvamassa. Tuotantoeläimistä harvat ovat merkittävästi ylipainoisia ja jos ovat, on niiden elämänkaari yleensä niin lyhyt, ettei liikalihavuuden aiheuttamat terveyshaitat ehdi tulla esiin. Jalostukseen jätettävillä urossiitosketuilla saattaa tulla ylipaino-ongelmia, mikä vaikuttaa niiden jalka-asentoihin ja liikkumiskykyyn.

Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä koirien ja kissojen lihavuuteen. Hevosten ja ponien osalta tilanne ei ole vielä niin hälyttävä, vaikka liiallinen ravinnonsaanti ja vähäinen liikunta vaikuttavat olevan harmillisesti kasvava ongelma. Kettujen ylipainoon ja niiden ruokinnan muuttamiseen lihavuuden ennaltaehkäisemiseksi on elinkeinolla jo olemassa keinot. Siitosnaaraiden osalta lihavuusongelmaa ei enää nykyään ole, joten samat keinot toimivat myös uroksilla, jos on tahtoa asian hoitamiseen.

Liian vähän ruokaa...
Eläinten hyvinvointiin vaikuttavana ruokintaan liittyvänä ongelmana on aiemmin ollut ennemminkin eläinten liian vähäinen kuin ylenpalttinen ravinnon saanti. Niinpä eläinsuojelulaki ja eläinten hyvinvoinnin arvioinnin kriteerit ovat painottuneet siihen, että eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravinto.

Eläinsuojeluasetus vielä tarkentaa lain vaatimusta riittävästä ja sopivasta ravinnosta. Eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Eläimelle ei saa antaa sen terveydelle tiettävästi vaarallista ruokaa, juomaa tai muuta ravintoa. Toisaalta ei saa jättää antamatta sellaisia ravintoaineita, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.

Minustako lihava aikuisena? Ei kiitos!

vai kuitenkin liikaa?
Eläinten suojelua koskeva lainsäädäntö edellyttää riittävää ravinnonsaantia. Se ei ota kantaa eläinten liiallisen syöttämiseen tai syömiseen. Toki meillä on lailla kielletty eläimen pakolla syöttäminen lihottamistarkoituksessa tai tuotannon lisäämiseksi esimerkiksi hanhen maksan tuottamiseksi. Entäs sitten, jos ja kun eläin syö vapaaehtoisesti liikaa ja lihoo sen seurauksena merkittävästi ylipainoiseksi tai lihavaksi.

Lemmikkieläinten merkittävä ylipaino ja lihavuus ovat selvästi eläinten hyvinvointiongelma ja asiaa on tutkittukin jo melko paljon. Kehittyneissä maissa yliruokinta on suurin ruokintaan liittyvä ongelma seura- ja harrastuseläimillä. Joka kolmas koira ja kissa on ylipainoinen ja joka kahdeskymmenes on lihava. Nämä eläimet elävät normaalipainoisia lajitovereitansa lyhyemmän ajan ja niillä on selkeästi kohonnut riski sairastua muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, sokeritautiin ja liikuntaelinten sairauksiin.

Kuvasta on vaikea arvioida, onko tämä kissa normaalipainoinen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?
Niin kuin niin monessa muussakin asiassa on täysin toimivaa ratkaisua vaikeampi löytää kuin nimetä ongelma. Joka tapauksessa asiaa on pidettävä esillä ja ihmisille on kerrottava lemmikin ylipainon vaikutuksista sen hyvinvointiin. Eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat avainasemassa neuvomassa ja opastamassa ihmisiä oikeaan suuntaan. Koiran ja kissan kanssa voi tehdä niin paljon muutakin kuin hemmotella niitä ruoalla.

Lihavuuden aiheuttamien ongelmien lisäksi voi lemmikin elämä olla muutenkin yksitoikkoista, jos se ei saa tarpeeksi ulkoilua, liikuntaa tai muuta toimintaa. Jatkuvasti sisällä asuvan kissan elinpiiri on kovin rajoitettu ja sen käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseksi on nähtävä hieman vaivaa. Onneksi ohjeita erilaisen toiminnan järjestämiseen niin kissoille kuin koirille on jo paljon tarjolla ja helposti löydettävissä.

Lakia valmisteleva työryhmä on päättänyt ehdottaa, että eläinsuojelulain tarkoituksen painotusta muutetaan siten, että lain ensisijainen tavoite on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Suojeleminen kärsimykseltä, kivulta tai tuskalta siirtyisi toiseksi tavoitteeksi. Näin ollen eläinten lihavuusasiakin tulee huomioiduksi uudistuvassa laissa ja ruokintaan liittyvät pykälät kirjoitetaan varmaan siten, että eläimen on saatava sopivasti sille sopivaa ravintoa.