Kuka ja mistä kirjoitetaan?

Muokkaus 31.12.2015: Eläinsuojeluasiamiehen tehtävä on toistaiseksi lopetettu. Sari Salminen jatkaa kirjoittamista eläinten hyvinvointiasioista blogissa osoitteessa elikoista.com

Olen eläinsuojeluasiamies Sari Salminen. Aiemmin o
len toiminut pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira).

Blogissa kirjoitan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asioista. Ajatuksena on herättää keskustelua sekä edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Eläinsuojeluasiamiehen tehtävät löydät sivun alalaidasta.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Eläinten suojelusta säätöä

Hevoseläinten tallien vähimmäissisäkorkeuden 15 vuoden siirtymäaika päättyy vuoden vaihteessa. Viime tipassa säännöstä tarkennettiin, mikä oli tervetullutta ja toivottua monilta osin. Kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita ei enää oteta mittaukseen mukaan. Jäi mietittymään ja olin toivonut pohdittavan tarkemmin, kuinka laajalti katto voi olla tällaisten rakenteiden peittämää.Toteutuuko minimikorkeusvaatimus enää ollenkaan? Toivottavasti...

Ihhahhaa!



Erilaisia eläimiä seurana, seurattavana ja tuotannossa

Eläinlääkäriliiton seminaarissa pohdittiin ei ihan niiden tavanomaisimpien eläinten oloja ja mahdollisia säädöstarpeita niiden näkökulmasta. Asiantuntevat alustukset kuultiin pienikokoisista seura- ja harrastuseläimistä, kamelieläimistä ja poroista. Seminaari herätteli minuakin miettimään asioita.

Maistuisiko porkkana?

Eksotiikka kodeissa

Kanit ja sitä pienemmät nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat käsiteltiin "eksoottisina" lemmikkeinä. Lajikirjo on todella laaja eikä yksityiskohtiin näiltä osin mentykään. Eläinten hyvinvointiin yleisesti vaikuttavien seikkojen kuten omistajan rahan tai ajan puutteen ja henkilökohtaisten ongelmien lisäksi on eksoottisten eläinten hyvinvoinnin esteenä edelleen tiedon puute sekä saatavilla oleva väärä tieto.

Etsivä löytää, mutta oikean tiedon etsimiseen on käytettävä aikaa ja nähtävä vaivaa. Suuri vastuu on eläimiä myyvillä. Katseet kääntyvät väkisinkin lemmikkieläinkauppoihin ja eläinten kasvattajiin oikean tiedon kertomisesta eksoottisen lemmikin ostajalle. Eläimen pito, hoito ja käsittelyohjeet on annettava mukaan kirjallisena, jotta niistä voi tarvittaessa myöhemmin tarkistaa asioita.

Lemmikkinä pidettävistä eläimistä on ehdotettu laadittavan positiivilista, jolla olevia eläimiä saisi ainoastaan pitää lemmikkeinä ja muut olisivat kiellettyjä. Olen suhtautunut positiivilistaan varovaisen myönteisesti. Seminaarissa nousi esiin, että kieltolista voisi olla toimivampi. Laaditaan sitten positiivi- tai kieltolista, mielestäni on hyvä käydä läpi, mitä eläimiä voidaan pitää lemmikkeinä ja mitä ei. Tämä on tehtävä asiantuntjoiden kanssa yhteistyössä.

lauma alpakoita



Märehtivä, muttei märehtijä...


Suomessa kamelieläimistä yleisin on alpakka, jota pidetään meillä lähinnä lemmikkinä ja villantuotantoa varten. Vuosien varrella on opittu, miten näiden eläinten tarpeisiin vastataan täällä pohjoisessa, jossa on pitkä kylmä talvi. Kerittäessä kannattaa muun muassa jättää vähän pitempi turkki, jotta syksyn tullessa on kasvanut jo lämmittävä villa tulevaa pakkasjaksoa varten.

Eläinsuojelulainsäädäntö suojelee tuotanto- ja lemmikkikamelieläimiä tällä hetkellä sopivilla, riittävillä ja asianmukaisilla yleisvaatimuksilla. Olisiko tarvetta muuhun? Kuulemani perusteella vaikuttaisi siltä, että vähintään niille sopivan lämpöisen veden saannin turvaamisesta tulee säätää. Samalla on hyvä käydä läpi vähimmäistila- ja muut vaatimukset kuten lajitovereiden seuran tarve.

Porot poistuvat paikalta.


Pulinaa porosta

Porosta puhuttaessa nousee ensimmäisenä mieleen sen elo "puolivillinä" eläimenä. Talvella tapahtuvissa erotuksissa edelliskeväiset vasat saavat ensikosketuksensa ihmisten käsittelyyn. Ne valikoidaan eloon jätettäviin ja teurastettaviin. Porotalous on perinteisiin pohjautuva elinkeino, jossa tiedot ja taidot kulkevat edelleen usein isältä pojalle. Yksi perinteisiin liittyvä toimenpide on joidenkin hirvaiden kastraatio. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa tulee mietittäväksi myös porojen kastraatio ja mahdollinen kivun lievitys.

Osa teurasporoista voi kävellä omin jaloin tai lyhyen kuljetuksen jälkeen teurastettavksi, mutta osalla on ennen teurastusta useita tunteja kestävä kuljetus edessään. Suomella on mahdollisuus halutessaan säätää kansallisesti maan sisäisten kuljetusten enimmäismatka-ajoista. Kun on kyse puolivilleistä eläimistä, tulisi niiden teuraskuljetuksille mielestäni säätää enimmäiskuljetusmatka-aika.

Porojen tarhoissa pitäminen on myös yleistynyt ja olosuhteet niissä vaihtelevat todella paljon. Porojen useita kuukausia tapahtuvalle tarhaukselle tulisi pohtia lainsäädäntöön vähimmäisvaatimukset. Paliskuntain yhdistys on tehnyt hyvän toimintatavan oppaan muun muassa poron talvitarhauksesta, jossa asia on jo laitettu kirjalliseen muotoon.

1 kommentti:

  1. Olen saanut yksityisesti pari kommenttia kirjoitukseeni, joten lisään tähän pari tarkennusta.

    Kysyttiin, mitä tarkoitin hevosia koskevassa kohdassa lauseellani: "Toteutuuko minimikorkeusvaatimus enää ollenkaan?"
    Tallien sisäkorkeuden mittaamiseen ei oteta mukaan kantavia rakenteita ja muita laitteita ja välineitä. Joissakin talleissa näitä rakenteita voi olla melko paljon, jolloin vähimmäiskorkeusvaatimuksen mukaista aluetta on todella vähän. Tällöin tallin sisäkorkeuden on lainsäädännön mukaan oltava riittävä, sopiva ja turvallinen, jolloin tulkinta ei valvontatilanteissa helpotukaan.

    Porojen osalta kommentoitiin, että vasat eivät ole välttämättä ensikosketuksessa ihmisten käsittelyyn vasta talvella tehtävässä erotuksessa, vaan monissa paliskunnissa vasat merkitään jo kesällä.

    Kiitoksia kommenteista ja korjauksista!

    VastaaPoista