Joulutervehdys!

Munasta asiaa

Kananmunat ovat tällä hetkellä ainoa eläinperäinen tuote, jossa kuluttajille on tarjolla muitakin vaihtoehtoja tuotantomuotojen välillä kuin luomu ja tavanomainen. Tuotantomuodoilla on omat lainmukaiset kanojen pitovaatimukset, joilla on vaikutusta kanojen hyvinvointiin. Kuluttaja voi ostopäätöksellään suosia tiettyjä tuotantomuotoja ja täten vaikuttaa kanojen hyvinvointiin.

Jotta voi valita eri vaihtoehtojen välillä, tarvitsee kuluttaja tietoa kananmunien eri tuotantomuodoista ja niiden vaikutuksesta kanojen hyvinvointiin. Kaupoissa tietoa on vaihtelevasti saatavilla, eivätkä mainosten kuvat  yleensä vastaa todellisuutta. Internetistä löytyy tietoa eri kanalatyypeistä, jos jaksaa tehdä taustakartoitusta ennen kauppaan lähtöä. 

Minä en ole tuotantokana.

Munia, munia, munia…

Kaupan kananmunaosastolla menee helposti pää pyörälle. Sieltä löytyy niin onnellisen kanan munia, vapaan kanan munia, pienryhmäkanalan munia, orsikanan munia, lattiakanalan munia, luomumunia ja vaikka mitä muita. Mitä eroa näillä kaikilla sitten on?

Suomessa myytävät munat tulevat neljästä erilaisesta kanalatyypistä. Munapaketissa saatetaan tosin mainita vain kauppanimi, minkä vuoksi vaihtoehtoja näyttää olevan enemmänkin. Jokaisessa kananmunassa olevan leiman ensimmäisestä numerosta pystyy tarkistamaan kananmunan tuotantotavan. Kanalatyypit ja niiden numerokoodit ovat: Varusteltu häkkikanala (3), avokanala (2), ulkokanala (1) sekä luomukanala (0).

Minä en ole tuotantokana.

Varusteltu häkkikanala (3)

Varusteltua häkkikanalaa kutsutaan myös virikehäkkikanalaksi, pienryhmäkanalaksi tai virikkeelliseksi pienryhmäkanalaksi. Häkkikanalan kauppanimiä ovat ”orsikanalan munat”, ”virike” sekä ”virkku”.

Varustellut häkkikanalat ovat yleisin kananmunien tuotantomuoto. Häkeissä on oltava pesä, orsia sekä pehkua. Tilaa kanaa kohden on oltava 750 cm², josta vähintään 80 % eli 600 cm² on oltava ainakin 45 senttimetriä korkeaa. Loppuala voi olla matalampaa, kuitenkin vähintään 20 cm, jolloin kana ei mahdu seisomaan alueella.

Kanamäärää häkkiä kohden ei ole rajoitettu, mutta yleensä yhdessä häkissä on kymmeniä kanoja. Kanalassa häkit sijaitsevat vierekkäin useassa kerroksessa.

Avokanala (2)

Avokanalan tavallisempi kutsumanimi on lattiakanala. Lattiakanaloita on kahdenlaisia, tavallisia lattiakanaloita sekä kerroslattiakanaloita (kerrosritiläkanala). Avokanaloiden munia myydään kauppanimillä ”vapaan kanan munia”, ”onnellisen kanan munia” sekä ”vapaa”.

Avokanaloissa kanat voivat liikkua vapaasti ja ne elävät väljemmin kuin häkkikanat. Kanoille on tarjolla orsia ja pesiä. Pehkua on oltava vähintään kolmasosa lattiapinta-alasta ja 250 cm² kanaa kohden. 

Kerroslattiakanalassa on pehkualueen lisäksi useita ritilästä tehtyjä kerroksia ja tasoja, joissa kanat oleilevat. Tasoja saa olla enintään neljässä kerroksessa. Kerrosten avulla kanojen määrä lattiapinta-alaa kohden saadaan suuremmaksi kuin tavallisessa lattiakanalassa.

Avokanaloiden parvikoko voi vaihdella muutamista sadoista tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin kanoihin. 

Ulkokanala (1)

Ulkokanalan munia myydään myös nimillä ”ulkomunia”, ”free range” sekä ”laidunkanan munia”.

Ulkokanalan sisätilat ovat avokanaloita. Sisätilojen lisäksi ulkokanoilla on päivittäinen ulkoilumahdollisuus vuoden ympäri. Huonosta säästä tai muista vastaavista syistä johtuen kanoja saa pitää sisätiloissa enintään 12 viikon ajan vuoden aikana. 

Luomukanala (0)

Luomukanaloissa kanat elävät väljemmin kuin muissa tuotantomuodoissa. Luomukanalan sisätilat ovat avokanaloita, mutta kanojen määrä neliömetriä kohden on avokanaloita pienempi ja kanalassa on oltava ikkunat luonnonvalon saamiseksi.

Myös orsien pituus kanaa kohden on luomukanaloissa hieman pidempi kuin häkki- tai avokanaloissa. Luomukanaloissa kanojen parvikoko on rajoitettu maksimissaan 3000 yksilöön. 

Luomukanojen on päästävä ulkoilemaan olosuhteiden salliessa, vähintään toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Kanoja ruokitaan luomurehulla ja kanoille on tarjottava päivittäin karkearehua, jonka syöminen ja etsiminen toimivat kanoille virikkeenä. 

Kananmunien tuotantotavat koottuna yhdelle sivulle
- tulosta vaikka kauppaan mukaan!

Kanoihin liittyvästä eläinsuojelulainsäädännöstä lisää Eviran julkaisussa.

Teksti: Satu Määttänen

Liikettä elämään!

Liikkuminen liittyy usein eläimen kannalta tarpeelliseen toimintaan, kuten ravinnonhankintaan. Liikkuminen on kuitenkin itsessäänkin olennaista eläinten psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Eläimen mahdollisuus liikkumiseen on edellytyksenä kaikkien muiden käyttäytymistarpeiden toteutumiselle.

Suomessa eläinten pidossa eniten liikkumista rajoittavat naudan eläminen parteen kytkettynä sekä emakoiden pitäminen porsimis- ja tiineystyshäkeissä suuren osan vuodesta. Parteen kytkettyjen nautojen ja yksittäishäkeissä elävien sikojen liikkuminen rajoittuu lähinnä vain makuulle menoon ja seisomaan nousemiseen. 

Seura- ja harrastuseläintenkin kohdalla voi tulla liikkumiseen liittyviä ongelmatilanteita. Jyrsijöiden, kanien ja lintujen liian pienet häkit rajoittavat näille eläimille ominaista liikkumista. Hevosten ja koirien kohdalla ongelmaksi voi muodostua omaehtoisen liikkumisen rajoittaminen.

Ulkoilma virkistää

Eläimen liikkumisvapaus sisätiloissa on hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto kuin kytkettynä pitäminen. Useiden eläinten hyvinvoinnille on kuitenkin tärkeää myös mahdollisuus ulkoiluun. Monet eläinten kannalta oleelliset käyttäytymistarpeet toteutuisivat paremmin, jos eläimillä olisi mahdollisuus päästä edes osaksi aikaa vuodesta pois sisätiloista. Monilla tuotanto- ja lemmikkieläimillä ei kuitenkaan ole ulkoilumahdollisuutta.

NAUTA

Suomen lypsylehmistä noin puolet elää paikalleen kytkettyinä. Vuoden 2010 tietojen mukaan lihakarjasta noin viidesosa elää parsinavetoissa, mutta osa elää silloinkin karsinoissa. Nautojen kytkeminen paikoilleen aiheuttaa patoutunutta liikunnan tarvetta jo yhdessä vuorokaudessa. (9.12.2015: Muokattu kappaletta lihanautojen kytkettynä pitämisen osalta.)

Naudan kytkeminen estää sille ominaista käyttäytymistä, kuten oman ja varsinkin lajikumppanin kehonhoitoa, valitsemasta itselleen soveliainta makuupaikkaa tai -asentoa, mahdollisuutta seurustella lajikumppaneiden kanssa tai välttää epämieluisaa vierustoveria.  

Parsinavetassa naudat elävät paikoilleen kytkettyinä.

Laidunnus

Laidunnuksen on todettu edistävän nautojen fyysistä terveyttä, esimerkiksi jalkojen ja sorkkien kuntoa parantamalla sekä mahdollistavan kaikista pitotavoista parhaiten nautojen lajinomaisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen. 

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee pohtia kaikkien nautojen laidunnus- tai ulkoilumahdollisuutta.

HEVONEN

Suomessa hevosia pidetään useimmiten yksittäiskarsinoissa. Pihatot, joissa hevoset liikkuvat vapaana ryhmässä ja niillä on jatkuva ulkoilumahdollisuus, ovat lisääntymässä. Pilttuut, joissa hevoset elävät päästään kytkettyinä ovat lähes hävinneet Suomesta.

Hevosten liikunnantarve patoutuu helposti runsaasta sisällä karsinassa tai pilttuussa pitämisestä ja hevosen tulee päästä ulkoilemaan ja liikkumaan päivittäin.

Riittävän isossa tarhassa mahtuu laukkaamaan.

Liikunta ja ulkoilu

Ihmisten hoidossa olevat hevoset pääsevät liikkumaan esimerkiksi ratsastuksessa tai raviharjoituksissa. Pelkkä ihmisen tarjoama ja vaatima liikunta ei kuitenkaan ole riittävää hevosen kokonaishyvinvoinnin kannalta, vaan hevosen tulee päästä päivittäin liikkumaan vapaasti omaan tahtiinsa ja omien halujensa mukaan. 

Osassa talleista ulkotarhat ovat varsin pieniä, eivätkä hevoset pääse tämän lisäksi muualle ulkoilemaan vapaasti. Liian pienet ulkotarhat rajoittavat hevosten liikkumista lähinnä hitaaseen käyskentelyyn tai paikoillaan seisomiseen. Hevosen ulkotarhan tuleekin olla niin suuri, että hevonen mahtuu liikkumaan siellä kaikissa askellajeissa.

Lisää eläinten liikunnan tarpeesta marraskuun 2013 blogikirjoituksessa

Teksti: Satu Määttänen & Sari Salminen
Kuvat: MMM:n kuva-arkisto

Kenelle ilmoitan kaltoinkohdellusta eläimestä?

Keneen olla yhteydessä, jos havaitsee tai epäilee eläimen kaltoin kohtelua? Kannattavinta on tehdä eläinsuojeluilmoitus suoraan oman kunnan virkaeläinlääkärille, eli kunnaneläinlääkärille tai valvontaeläinlääkärille. Ilmoituksen voi tehdä myös kunnan terveystarkastajalle. Virkaeläinlääkärit ja terveystarkastajat työskentelevät usein vain virka-aikoina, joten muina aikoina eläinsuojeluilmoitus kannattaa tehdä poliisille.

Vaikka ilmoituksen tekisi omalla nimellään, eivät eläinsuojeluviranomaiset yleensä luovuta ilmoituksen tekijän henkilötietoja tarkastuksen kohteelle. 

Kuvan rotat eivät liity juttuun.

Eläinsuojeluviranomaisten yhteystietojen löytyminen

Eläinsuojeluilmoituksen tekeminen on kuitenkin paikoitellen helpommin sanottu kuin tehty. Etsittäessä internetistä Suomen suurimpien kuntien ja kaupunkien eläinsuojeluviranomaisten yhteystietoja, tulee esiin, että eri kuntien tietojen välillä on valtavasti eroja. Toisten sivuilla yhteystiedot löytyvät helposti ja niillä on paljon tietoa eläinsuojeluilmoituksen tekemisestä.

Joidenkin kuntien nettisivuilta on hyvin vaikeaa löytää edes eläinsuojeluviranomaisten yhteystietoja. Yhteystietojen löytyminen edellyttää navigointia ensiksi terveyspalveluiden ja sen jälkeen monen muun linkin kautta lopuksi eläinlääkintään tai eläinsuojeluun. Kuinka moni kansalainen osaa etsiä eläinsuojeluviranomaisten yhteystietoja terveyspalveluista? Hakutoiminto pitäisi olla kunnossa.

Osassa tapauksista kunnan nettisivuilta löytyi helposti eläinsuojeluviranomaisten yhteystiedot ja mahdollisesti lyhyt maininta, että kyseisen virkamiehen tehtäviin kuuluu ”eläinsuojeluasiat” ja ”eläinsuojeluvalvonta”. Näissä tapauksissa olisi mukavaa olla vielä lisää tietoa yleisesti eläinsuojeluasioista ja -valvonnasta.

Muutaman kunnan nettisivuilla oli ohjeistus ja linkki eläinsuojeluilmoituksen tekemiseen eläinsuojeluyhdistykseen. Tämä on erittäin kummallista, sillä jokaisen kunnan tulee ensisijaisesti tarjota eläinsuojeluviranomaisten yhteystiedot. Vain viranomainen voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jos eläinten pidossa havaitaan puutteita. Ei ole oikein, että viranomainen siirtää omia töitään vapaaehtoisten tehtäväksi.

Kuvan kissa ei liity juttuun.

Osa kunnista oli hoitanut eläinsuojeluvalvonnasta tiedottamisen kotisivuillaan varsin mallikkaasti. Eläinsuojeluviranomaisten yhteystietojen lisäksi löytyi yleistä tietoa eläinsuojelulaista, eläinsuojeluvalvonnasta sekä tarkat ohjeet miten, koska ja kenelle eläinsuojeluilmoitus tulisi tehdä. Tällöin myös eläinsuojelulakia tuntemattoman on helppo tehdä ilmoitus oikealle henkilölle.

Eläinsuojeluasiat ja -valvonta sekä yhteystiedot olivat helposti esillä muun muassa Helsingin, Tampereen, Seinäjoen, Porvoon, Porin, Lahden ja Jyväskylän nettisivuilla.  

Vinkkejä yhteystietojen etsimiseen

Jos et löydä oman kuntasi eläinsuojeluviranomaisen yhteystietoja kunnan nettisivuilta, voit hakea kunnaneläinlääkärin yhteystiedot Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) nettisivuilta, kohdasta ”eläinlääkäripalvelut”, josta löytyy PDF- tiedostona jokaisen kunnan kunnaneläinlääkärin nimi sekä puhelinnumero.

Voit myös olla yhteydessä Aluehallintoviraston läänineläinlääkäriin, jos eläinsuojeluasian hoitaminen ei etene kuntatasolla. Läänineläinlääkärien yhteystiedot löytyvät Aluehallintoviraston nettisivuilta kohdasta ”yhteystiedot” ja ”henkilöhaku”, valitsemalla organisaatioksi oman aluehallintovirastosi ja hakusanaksi läänineläinlääkäri.

YLEISTÄ ELÄINSUOJELUVALVONNASTA

Valtio ostaa eläinsuojeluvalvonnan tehtävät kunnilta. Kuntien ympäristöterveydenhuoltoon sisältyy eläinlääkintähuolto, jonka osana eläinsuojeluvalvonta toimii. Ympäristöterveydenhuollon yksiköt toimivat joko yhden tai useamman kunnan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla.

Eläinsuojeluviranomaiset

Kunnissa eläinsuojeluvalvontaa tekevät virkaeläinlääkärit, kuten kunnan- ja valvontaeläinlääkärit, terveystarkastajat sekä poliisi. Kuntien eläinsuojeluvalvontaa ja -viranomaisia ohjaa ja valvoo aluehallintovirasto (AVI), jossa työskentelevät läänineläinlääkärit tekevät myös eläinsuojelutarkastuksia.

Eläinsuojeluvalvojat ja -neuvojat

Varsinaisten eläinsuojeluviranomaisten lisäksi on olemassa AVIn valtuuttamia eläinsuojeluvalvojia sekä eläinsuojelujärjestöissä toimivia eläinsuojeluneuvojia.

AVI:n valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat voivat tehdä itsenäisiä eläinsuojelutarkastuksia muualle kuin kotirauhan piiriin tai toimia viranomaisten apuna kotirauhan piiriin tapahtuvissa tarkastuksissa. Eläinsuojeluvalvojat eivät voi antaa määräyksiä ja kieltoja, vaan he antavat ohjeita ja neuvoja eläinsuojeluasioihin liittyen ja ottavat yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin, jos havaitsevat eläinsuojelulain vastaista toimintaa.

Eläinsuojeluyhdistysten neuvojilla ei ole lain suomaa oikeutta tehdä tarkastuksia, mutta he antavat neuvoja ja ohjeita eläinten pitoon, hoitoon ja kohteluun liittyvissä asioissa.

Lisää tietoa eläinsuojeluvalvonnasta ja eläinsuojeluviranomaisista löytyy eläinsuojeluasiamiehen blogista marraskuulta 2013.

Eläinsuojelutarkastus

Eläinsuojeluviranomainen voi tarkastaa eläinten pidon kotirauhan piirissä vain, jos on syytä epäillä eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen määräysten tai säännösten vastaisesti. Useimmiten syy epäilyyn nousee tavallisten kansalaisten tekemistä eläinsuojeluilmoituksista. 

Tarkastuksessa tarkistetaan eläimen kunto, sen pitopaikka, eläimelle tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä otetaan tarvittaessa näytteitä. Poliisi antaa tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille, jos heitä estetään suorittamasta valvontatehtävää.

Teksti: Satu Määttänen ja Sari Salminen

Kuvat: MMM:n kuva-arkisto

Eläinten hyvinvointiseminaari 2015

Eläinsuojeluasiamiehen tehtävänä on parantaa eläinten hyvinvointia yhteiskunnassa. Yhtenä keinona on kaikkien ihmisten tiedon lisääminen eläinten hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista asioista.

Eläinsuojeluasiamies järjestää keväällä 2015 Eläinten hyvinvointiseminaarin, joka on kaikelle yleisölle avoin ja maksuton.

Seminaarin puheenvuoroista suurin osa on suomeksi, mutta kaksi luentoa ovat englanniksi ilman tulkkausta. Tarkempi ohjelma julkaistaan myöhemmin ja samoin ilmoittautuminen avataan vasta lähempänä seminaaria ja siitä ilmoitetaan erikseen. Seminaariin tulee ilmoittautua, sillä paikkoja on rajoitetusti. Osallistua voi joko iltapäivään, iltaan tai kumpaankin.

Varatkaa päivä kalenteriinne jo nyt.
 

Eläinten hyvinvointiseminaarin ennakkomainos

Avoin eläinsuojelulain valmistelu jatkuttava

Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän ja ohjausryhmän toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa. Kuitenkin on ollut jo pitkään selvää, ettei lakiehdotusta saada valmiiksi siihen mennessä. Monta laajaa asiaa ja aihekokonaisuutta on käsittelemättä ja päättämättä.

Kun eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen on ryhdytty, on tärkeää, että työ tehdään kunnolla ja eri tahojen näkökulmat huomioidaan. Mitään syytä hosumiseen ei ole, sillä uudistettu laki tulee olemaan käytössä vuosikymmeniä. Eläinten parasta ei saavuteta sillä, että työn tärkeimpänä tavoitteena on edetä vauhdikkaasti loppuun.

Uuden lain sisällössä on osattava pohtia asioita myös tulevaisuuden kannalta. Ratkaisuja ei voida tehdä vain tämänhetkisen tilanteen pohjalta. Jos jollakin eläinten pidon alalla on tällä hetkellä vaikeuksia, ne eivät voi olla eläinten hyvinvoinnin pitkän tähtäimen parantamisen esteenä.

Laajapohjainen valmistelu oleellista

Eläinsuojelulain valmistelussa on pyritty laajaan sidosryhmien kuulemiseen ja osallistamiseen sekä erityiseen avoimuuteen. Valmistelevien virkamiesten työtä on näin ollen ollut ohjaamassa ja tukemassa useita eri tahoja.

Useat lakiuudistusta varten tehtävät selvitykset ovat valmistuneet ja osa valmistuu vasta tämän syksyn aikana. Tämä tarkoittaa, että pykäläehdotusten laatiminen on näiden selvitettävien asioiden osalta vielä kesken.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmän on tarkoitus linjata lain suuntaa periaatteellisten asioiden osalta. Lokakuun loppuun mennessä on linjattu vasta lain soveltamisalaa, tarkoitusta ja yleisiä periaatteita sekä viimeisimmässä kokouksessa löytöeläinten hoitoa ja kuljetusta koskevia asioita.

Käsittelemättä on runsaasti laajoja ja merkittäviä asiakokonaisuuksia. Tällaisia ovat muun muassa eläinten jalostaminen ja eläinten liikkumisen vapaus. Eläinten ulkokasvatus, juomaveden saanti, ravinto, erilaiset eläimille tehtävät toimenpiteet, eläinkilpailut, hoito, kohtelu, sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen, pitopaikan puhtaus ja turvallisuus ovat myös suuria vielä käsittelemättömiä asiakokonaisuuksia.

Ohjausryhmän lisäksi on lainvalmistelijoiden käytettävissä ollut työryhmä, jonka jäsenten asiantuntemus eläimistä ja eläinsuojelusta on varmasti tuonut laajaa näkemystä valmisteluun. Työryhmän työskentelyyn on vasta tänä vuonna kutsuttu eläinten hyvinvointitutkija antamaan oman panoksensa eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Maa- ja metsätalousministeri toteaa 14.10.2014 annetussa tiedotteessa, että lakiesitys voidaan viimeistellä ministeriössä virkatyönä, kun ohjausryhmä on vuoden loppuun mennessä saanut suuret linjaukset tehtyä.

Ohjausryhmän jäsenenä kummastelen kovasti tällaista päätöstä. Ohjausryhmällä on kolme kokousta tänä vuonna eikä ole millään mahdollista, että linjauksia edes kaikkien tärkeimpien asioiden osalta ehditään tehdä näissä kokouksissa.

Lain valmistelun jatkaminen pelkästään virkamiestyönä on lyhytnäköistä eikä palvele eläinten eikä yhteiskunnan etua.

Lain lähtökohtaa halutaan muuttaa eläinten kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta suojelemisesta eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Tämän vuoksi on oleellista, että valmistelutyö tehdään erilaisia asiantuntijoita ja sidosryhmiä hyödyntäen. Tämän toteutumiseksi tulisi työryhmän ja ohjausryhmän työaikaa jatkaa vuoden vaihteen jälkeen.

Aiheeseen on ottanut kantaa myös Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta. 

 

Eläintenpitokiellot

Eläintenpitokielto voidaan määrätä henkilölle, joka on tuomittu eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta. Myös eläinsuojelu- tai eläinkuljetusrikkomuksesta tuomitut voidaan määrätä eläintenpitokieltoon, mikäli tuomittu katsotaan soveltumattomaksi huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Vaikka rikokseen tai rikkomukseen syyllistyneelle ei tuomittaisi varsinaista rangaistusta, voidaan hänet silti määrätä eläintenpitokieltoon.

Törkeään eläinsuojelurikokseen syyllistyneille määrätään pääsääntöisesti aina eläintenpitokielto, vain erityisen painavasta syystä johtuen voi tuomioistuin olla määräämättä kieltoa.

Eläintenpitokiellon sisältö

Eläintenpitokielto voi koskea vain tiettyjä eläinlajeja tai yleisesti kaikkia eläimiä. Eläintenpitokieltoon määrätty henkilö ei saa omistaa, pitää tai hoitaa eläintä eikä muutoin vastata eläinten hyvinvoinnista.

Poikkeustapauksissa ja vain erityisistä syistä johtuen tuomioistuin voi kuitenkin määrätä eläintenpitokieltoon tuomitulle oikeuden omistaa eläimiä, jotka eivät olleet rikoksen kohteena ja jotka jo olivat tuomitun omistuksessa eläintenpitokieltopäätöstä tehdessä. Tässäkään tapauksessa tuomitun omistamat eläimet eivät kuitenkaan saa olla tuomitun hoidossa eikä tuomittu saa vastata niiden hyvinvoinnista.

Eläintenpitokielto voi olla joko määräaikainen tai pysyvä. Määräaikaisen eläintenpitokiellon pituus on aina vähintään yksi vuosi. Pysyvä eläintenpitokielto voidaan määrätä, mikäli tuomittu on syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen, hänet on aiemmin tuomittu määräaikaiseen eläintenpitokieltoon tai hänen terveydentilansa on heikko, ja jonkin edellä mainitun lisäksi häntä pidetään pysyvästi kykenemättömänä omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläintä taikka muutoin vastaamaan eläinten hyvinvoinnista.

Lisää tietoa eläintenpitokiellosta löytyy elukkajuristin kotisivuilta.

Eläintenpitokieltojen määrät ja jakautuminen

Vuosien 2005 – 2012 aikana eläintenpitokielto määrättiin yhteensä 424 henkilölle. Samana aikana eläinsuojelurikoksista, -rikkomuksista ja eläinkuljetusrikkomuksista tuomittiin yhteensä 1082 henkilöä, eli noin 40 % eläinsuojelurikoksiin tai -rikkomuksiin syyllistyneistä määrättiin eläintenpitokieltoon.

Pysyviä eläintenpitokieltoja määrättiin vain harvoin, kaikista vuosien 2005 – 2012 aikana määrätyistä eläintenpitokielloista vain 17 % oli pysyviä ja loput määräaikaisia. Määräaikaisten eläintenpitokieltojen kesto oli keskimäärin 4,1 vuotta (mediaani 4,4 vuotta). 

Eläintenpitokieltoon määrättyjen vuosittainen lukumäärä

 

Eläintenpitokieltoihin määrättyjen vuosittainen lukumäärä on kasvanut 1990 – luvulta tähän päivään. Vuosina 1992 – 1995 vain muutama henkilö tuomittiin vuosittain eläintenpitokieltoon. 1990 – luvun puolivälistä 2000 – luvulle eläintenpitokieltojen määrä vaihteli vuosittain noin kymmenestä kahteenkymmeneen. 2000 – luvun alkupuoliskolla eläintenpitokieltoja määrättiin vuosittain kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen. Vuosien 2006 – 2012 aikana eläintenpitokieltojen vuosittainen määrä vaihteli noin viidestäkymmenestä lähes seitsemäänkymmeneen.

Eläintenpitokieltorekisteri

Eläintenpitokieltoon määrätyt merkitään oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään rekisteriin, kiellon noudattamisen valvomiseksi. Rekisteriin tallennetaan eläintenpitokieltoon määrätyn henkilön nimi, henkilötunnus, yhteystiedot sekä tiedot eläintenpitokiellosta, kuten sen alkamisajankohta, kesto ja muu sisältö.

Tiedot poistetaan rekisteristä, mikäli eläintenpitokielto kumotaan tai kun määräaikainen kielto on päättynyt. Rekisteritietojen poistamisen jälkeen tiedot siirretään oikeusrekisterikeskuksen arkistohakemistoon, jossa ne ovat viranomaisten käytettävissä viisi vuotta. Tämän jälkeen rekisteritiedot poistetaan lopullisesti.

Lisää tietoa eläintenpitokieltorekisteristä sekä rekisteritietojen luovuttamisesta löytyy eläinsuojeluasiamiehen elokuun blogista.

Lähteet:

www.finlex.fi

www.tilastokeskus.fi

Teksti: Satu Määttänen